| Summary: | Sporttikiipeily ja boulderointi ovat tuoreita olympialajeja, joissa sormien koukistajien voima ja kestävyys ovat liiketeknisten taitojen ohella tärkeimpiä suorituskykyyn vaikuttavia tekijöitä. Kiipeilijöiden keskuudessa suosituin väline lajispesifin otevoiman kehittämiseen on jo pitkään ollut erilaisista otepinnoista koostuva otelauta / sormilauta, jolla on perinteisesti harjoiteltu tekemällä siinä erilaisia roikuntoja. Roikkuessa sormien koukistajalihakset (erityisesti m. flexor
digitorum profondus ja m. flexor digitorum superficialis) supistuvat isometrisesti ulkoista kuormaa eli kehonpainoa vastaan oteasennon ylläpitämiseksi. Sormien varassa roikkuessa sormien hermo-lihasjärjestelmä saattaa nojata erityisesti passiiviseen voimantuottoon, joten roikkuminen ei välttämättä ole tehokkain keino aktiivisen voimantuoton kehittämiseen. Tähän tutkielmaan osallistui 10 Font 7A+ / 7B (IRCRA 22,0 ± 1,4) tason kiipeilijää, jotka jaettiin satunnaisesti kahteen ryhmään. Yksi ryhmä (n = 5) harjoitteli 4-viikon intervention ajan nostelemalla ja kannattelemalla otelautaan kiinnitettyjä lähes maksimaalisia tai maksimaalisia painoja, jolloin sormien koukistajat joutuivat vastustamaan lihaspituuden kasvua ulkoista kuormaa vastaan. Tässä tutkielmassa tätä suoritusta kutsutaan eksentris-isometristyyliseksi (EISOt). Toinen ryhmä (n = 5) harjoitteli puolestaan tuottamalla voimaa maksimaalisesti tai lähes maksimaalisesti maahan kiinnitettyyn otelautaan. Tätä suoritusta kutustaan konsentris-isometristyyliseksi (K-ISOt), koska sormienkoukistajat pyrkivät suorituksessa supistumaan konsentrisesti, mutta maahan kiinnitetty otelauta estää sormien asennon muutoksen.
Interventioiden vaikutusta seurattiin alku- ja lopputesteillä. Tulosten mukaan painoja kannattelemalla harjoitelleen E-ISOt-ryhmän tulos harjoittelun mukaisessa E-ISOt-testissä kehittyi tilastollisesti merkitsevästi sekä vasemmalla kädellä +18,5 % (p = 0,002), että oikealla kädellä +14,8 % (p = 0,008). K-ISOt-testissä kehitys ei ollut tilastollisesti merkitsevää (vasemmalla +10,8 %, oikealla +11,3 %). Maahan kiinnitetystä otelaudasta vetämällä harjoitellut K-ISOtryhmä kehittyi E-ISOt-testissä oikealla kädellä tilastollisesti melkein merkitsevästi +8,2 % (p= 0,017) alkutesteihin verrattuna. Vasemmalla kädellä kehitys ei ollut tilastollisesti merkitsevää (+9,4 %). K-ISOt-testissä kehitys ei ollut K-ISOt-ryhmälläkään tilastollisesti merkitsevää (vasemmalla +10,5 % ja oikealla +2,3 %). Tulosten perusteella painoja kannattelemalla harjoitellut E-ISOt-ryhmä kehittyi huomattavammin kuin maahan kiinnitetystä otelaudasta vetämällä harjoitellut K-ISOt-ryhmä. E-ISOt-ryhmän huomattavampi kehitys saattoi olla seurausta erityisesti painojen kannattelun mahdollisesti aiheuttamasta harjoittelun suuremmasta intensiteetistä. Tutkielman rajoitteiden vuoksi tuloksiin tulee kuitenkin suhtautua varauksella.
|
|---|