| Summary: | Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on selvittää mitkä perheen sisäiset tekijät voivat vaikuttaa lapsen yksinäisyyteen. Yksinäisyys on yhteiskunnassamme ajankohtainen ilmiö, ja sillä voi olla paljon negatiivisia vaikutuksia ihmisen hyvinvointiin. Etenkin lapsuudessa koetulla yksinäisyydellä voi olla erityisen pitkäaikaisia seurauksia. Tutkielman teoreettinen viitekehys koostuu psykodynaamisesta, kognitiivisesta ja interaktionistisesta yksinäisyysteoriasta. Yksinäisyysteorioiden kautta yksinäisyyttä voidaan tarkastella eri lähtökohdista ja ymmärtää yksinäisyyskäsitettä laajemmin. Tutkielman keskeisiä käsitteitä on yksinäisyys, lapsen yksinäisyys, yksinäisyys tunnetilana, perhe kasvuympäristönä sekä vanhemmuus.
Tutkielma on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jonka aineisto koostuu 12 vertaisarvioidusta artikkelista sekä kahdesta väitöskirjasta. Aineiston analyysin kautta aineistosta muodostui kolme eri teemaa, jotka kuvaavat sitä, mitkä perheen sisäiset tekijät voivat vaikuttaa lapsen yksinäisyyteen. Teemat ovat: vanhemman ja lapsen välinen suhde, vanhempien antama tuki ja vanhemman haasteet.
Tutkielman perusteella voidaan todeta, että perheen merkitys lapsen yksinäisyydelle on merkittävä. Vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutuksen tärkeys korostuu lapsen yksinäisyyttä käsiteltäessä. Vanhemman on kyettävä luomaan laadukas suhde lapseen, sillä tämä suhde heijastuu olennaisesti koko
lapsen hyvinvointiin. Vanhemmalta saatu tuki ehkäisee lapsen yksinäisyyttä. Vanhemman kyvykkyys vastata lapsen tarpeisiin ja lapsen uskoutuminen vanhemmalleen ovat keskeisessä roolissa. Vanhemman omat haasteet vaikuttavat lapsen yksinäisyyteen. Vanhemman on tärkeää huolehtia omasta hyvin
voinnistaan ja voimavaroistaan vanhempana.
|
|---|