| Summary: | Tätä tutkielmaa ohjasivat kysymykset: 1 Miten palstaviljely ravitsee minua? 2 Kuinka pitkälle maailmaa voi tarkastella estetiikka edellä? 3 Mitä oleellista ja perustavaa tavoitan maailmasta esteettisellä lähestymistavalla?
Näkökulmana käytin esteettisen käytännön käsitettä ja menetelmänä autoetnografiaa. Aineistona toimi omat päiväkirjamerkintäni palstaviljelystä 2022-2024. Menetelmä, näkökulma sekä Yuriko Saiton normatiivinen lähestymistapa mahdollistivat ensimmäisen persoonan näkökulman, jota aineistoni toteutti.
Pauline von Bonsdorffin tuore esteettisen käytännön käsite tarkoittaa taiteen ja arjen estetiikan välille asettuvaa jatkumoa, jossa toimija ottaa esteettisyyden huomioon vaihtuvin intensiteetein harjoittaessaan jotain aktiviteettia. Palstaviljelyssä harjoittelen kasvattamaan ruokaa ja rakentamaan sellaista ympäristöä, jossa monimuotoisuus voi kukoistaa. Tämä monimuotoisuuden sietäminen on ollut minulle esteettinen haaste.
von Bonsdorff jättää auki esteettisen käytännön eettisen tarkastelun, mutta toisen pääteoreetikkoni Saiton normatiivisempi lähestymistapa kietoo esteettisen ja eettisen elimellisesti yhteen sanoen, että esteettinen on keino itsekasvatukselle. Saito sanoo, että sujuvaan arkeen piiloon juurtuneita esteettisiä mieltymyksiä on vaikea mutta ei mahdotonta muuttaa. Tähän hän peräänkuuluttaa uutta käsitteistöä estetiikan kentälle. von Bonsdorffin esteettisen käytännön käsite vastaa tähän haasteeseen ja antoi minulle mahdollisuuden tarkastella intensiivistä harrastustani uudesta näkökulmasta.
Ensimmäiseen kysymykseen saan vastauksen esteettisen käytännön käsiteen avulla: koska viljely haastaa niin kokonaisvaltaisesti kehon, aistit, tunteet ja tietoisuuden. Toiseen kysymykseen saan vastauksen Saitolta: velvollisuudesta tehty aktiviteetti ei toteuta eettisyyden vaadetta. Kolmanteen kysymykseen vastaa esteettisen käsitteen temporaalinen ulottuvuus minän ja maailman muuntumisena ja Saiton estetiikan ja etiikan yhteen kietoutuminen huolenpidon estetiikassa.
|
|---|