| Summary: | Generatiivinen tekoäly on tullut 2020-luvulla laajan yleisön saataville, ja sitä on alettu hyödyntää myös journalismissa. Työtehtävien automatisaatiota on kuitenkin tapahtunut ennenkin. Työn taloustieteilijät ovat kehittäneet automaation selittämiseen rutiinisuushypoteesin. Rutiinisuushypoteesin mukaan rutiininomaiset tehtävät ovat sellaisia, jotka ovat kaikkein helpoimpia automatisoida, joten ne siirtyvätkin ensimmäisenä koneille.
Tässä tutkielmassa analysoin, esiintyykö rutiinisuushypoteesia journalistisessa työssä ja tutkin myös, miltä generatiivisen tekoälyn ja journalistien tulevaisuuden työnjako voisi näyttää. Tutkin aihetta kirjallisuuskatsauksella, jossa tarkastelen journalistista työtä käsittelevää tutkimuskirjallisuutta taloustieteellisen teorian näkökulmasta.
Analyysini tulokset osoittavat, että rutiinisuushypoteesi ilmenee myös journalistisessa työssä. Journalismissa automatisoituneet tehtävät ovat pääasiassa sellaisia, jotka perustuvat järjestetyn datan noutamiseen ja uudelleenjärjestelyyn. Löysin kuitenkin myös muutamia tehtäviä, jotka ovat luonteeltaan monimutkaisempia. Journalismin ja generatiivisen tekoälyn tulevaisuus näyttää tulosteni mukaan siltä, että yhä useampi työtehtävä automatisoituu, ja generatiivinen tekoäly voi kyetä jopa kirjoittamaan uutisia. Tuloksissa korostuu kuitenkin myös ihmisen rooli tunteiden tulkitsijana, implisiittisenä päättelijänä, eettisyyden punnitsijana ja ennen kaikkea tekoälyn käyttäjänä.
|
|---|