| Summary: | Tämä maisterintutkielma käsittelee brasilialaisten lyömäsoitinten perinteitä ja innovaatioita. Karkea jako tutkimuksen perinteisiin brasilialaisiin musiikkikulttuureihin on Brasilian sisällä Koillis-Brasilian Bahian ja Etelän Rio de Janeiron suhteen sekä afrikkalaisten juurten suhteen Kaakkois-Nigeriaan ja Beniniin sekä Angolaan ja Kaakkois-Kongoon. Käsittelen ensin afrobrasilialaisen musiikin perinteitä ja sitten esittelen innovaatioita.
Innovaattorit kirjallisuuden perusteella ovat berimbaun suhteen Dinho Nascimento, Nana Vasconcelos ja Ramiro Musetto, jotka tekivät berimbausta solistisen soittimen, mitä se ei ennen heitä ollut. Pandeiron suhteen merkittävä innovaattori on ollut muun muassa Marcos Suzano, joka toi pandeiron ja muut brasilialaiset lyömäsoittimet takaisin pop-musiikkiin. Merkittäviä innovaattoreita useiden lyömäsoitinten suhteen olivat Airto ja Dom Um Romão. Ensimmäinen aalto rumpusetin innovaatioiden suhteen oli Luciano Perronen ja Edison Machadon pioneerityötä ja toinen aalto Hermeto Pascoalin rumpaleiden, Airton, Nenên ja Márcio Bahían ansiota.
Tutkielman tarkoitus on olla avuksi brasilialaisen musiikkikulttuurin ulkopuolelta tulevalle, joka haluaa päästä tähän kulttuuriin mukaan. Monet muusikot päätyvät tilanteisiin, jossa he soittavat ”muiden musiikkia” ja tämä on yleinen haaste, jota ei käsitellä kuitenkaan perin pohjin kovinkaan usein. Tämän tutkielman luettuaan ymmärtää brasilialaisten lyömäsoitinten perinteitä ja historiaa. Lisäksi esittelen millainen kitka uudistusmielisten innovaattorien ja perinteiden vaalijoiden välillä on. Monikulttuurisuus tulee lisääntymään jatkossa, joten tätä on perusteltua tutkia myös kulttuurien ymmärtämisen ja yleissivistyksen kannalta.
|
|---|