| Summary: | Puolet Suomessa tavatuista eliölajeista elää metsissä. Metsäluonnon
monimuotoisuus on Suomessa heikentynyt muun muassa metsienkäsittelyn
seurauksena. Talousmetsien monimuotoisuuden köyhtymistä pyritään
hidastamaan säästämällä toimenpiteiden ulkopuolelle erityisen monimuotoiset
kohteet,
kuten
pienvesien
lähiympäristöt.
Pienvesistä
lähteet
on
valtakunnallisesti arvioitu vaarantuneiksi, ja niiden uhanalaistumisen syyksi
arvellaan erityisesti ojitusta ja metsänkäsittelyä. Suomen metsälain 10 § mukaan
lähteiden ja muiden pienvesien ympärille täytyy jättää käsittelemätön
suojavyöhyke, jotta pienilmasto ja kasvillisuus pysyvät muuttumattomina.
Lähteillä suojavyöhykkeen riittävää leveyttä ei ole vielä tutkittu, vaikka
esimerkiksi puroilla vastaavia tutkimuksia on tehty runsaasti. Tämän
tutkimuksen
tavoitteena
oli
selvittää,
vaikuttaako
lähiympäristön
metsänkäsittely, eli hakkuut ja ojitukset, lähteiden kasviyhteisöön.
Tutkimuskohteina oli 17 rakenteeltaan samankaltaista lähdettä Keski-Suomen
alueelta. Metsänkäsittelyn mittareina käytettiin lähteen suojavyöhykkeen
leveyttä ja lähteen lähiympäristön ojituksen määrää, jotka mitattiin jokaiselta
kohteelta 40 metrin säteellä lähteestä. Näitä muuttujia verrattiin havaittujen
lähdelajien, putkilokasvien ja sammalten määrään sekä Shannon-Wienerin
diversiteetti-indeksiin. Metsänkäsittelyn vaikutusta lähteiden kasviyhteisöön
testattiin yhteisöanalyysillä (NMDS). Tutkimustuloksista käy ilmi, että
suojavyöhykkeen leveydellä ja ojituksen läheisyydellä on vaikutusta lähteiden
kasviyhteisöön. Sammaliin läheinen metsänkäsittely vaikutti voimakkaammin
kuin putkilokasveihin, oli kyse sitten allikon, puron tai tihkupintojen lajeista.
Tulokset osoittavat, että riittävän leveä suojavyöhyke metsänkäsittelylle
tarvitaan, jotta herkkä ja vaativa lähdelajisto säilyy.
Half of all species found in Finland live in forests. Forest biodiversity has
declined due to human impact, such as forest management. The biodiversity loss
of commercial forests is aimed to be slowed down by saving particularly
biodiverse sites, such as surrounding of small water bodies. Springs are
nationally assessed as endangered, and drainage and land use in forests have
been identified as the causes of their decline. According to section 10 of the
Finnish Forest Act, a buffer zone must be retained around springs to protect the
natural microclimate and vegetation of the site. The sufficient width of buffer
zones around springs has not yet been studied, even though similar research has
been done for streams. The purpose of this study was to examine whether forest
management, i.e. logging and drainage, affects the plant community of springs.
The study sites included 17 springs of similar structure in the Central Finland.
Some of the springs were forest act sites with forest management in the
surrounding area and springs marked in normal field maps. Forest management
was measured by the width of the buffer zone around the spring and the amount
of drainage around the spring. These were measured at each site within 40-meter
radius of the spring. These variables were compared with the number of spring
species, vascular plants and mosses identified and also with Shannon-Wiener
diversity index. The effect of the forest management on the plant community of
the springs was analysed using community analysis (NMDS). The results
indicate that the width of the buffer zone and the amount of drainage around
spring have an impact on the plant community of the springs. Mosses were more
strongly affected by forest management in surrounding area than vascular plants,
whether they were species of spring pool, streams or seepage area. The results
show that a buffer zone of sufficient width is needed to maintain sensitive spring
species.
|
|---|