| Summary: | Tämä on tapaustutkimus erään syrjäisen yksiopettajaisen kyläkoulun yhdysluokkaopetuksesta. Tutkimus käsittelee syrjäisen kyläkoulun oppimisympäristön fyysisiä, sosiaalisia ja psyykkisiä tekijöitä, sekä tutkii yksiopettajaisen yhdysluokan opetusta, sen etuja ja haasteita ja antia normaaliopetukselle. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia oppimisympäristön piirteitä ja opetusmenetelmiä yksiopettajaisessa yhdysluokan opetuksessa ilmenee.
Tutkimusaineisto on kerätty teemahaastatteluin. Tutkimusta varten olen haastatellut kaikki tutkimuksen kannalta keskeiset henkilöt, joita ovat kyseisen kyläkoulun opettaja, koulunkäynninohjaaja sekä kyläkoulun virasta hiljattain eläköitynyt opettaja. Syrjäisen kyläkoulun mahdollisen tunnistettavuuden ja tutkittavien anonymiteettisuojan vuoksi tutkimuskontekstin tarkka kuvailu ei ole mahdollista. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysillä.
Tutkimuksen mukaan kyläkoulun fyysistä ympäristöä kuvailtiin erityiseksi ja rikkaaksi, mutta syrjäiseksi. Syrjäisen kyläkoulun sosiaalinen ympäristö oli poikkeuksellisen heterogeeninen, minkä nähtiin kehittävän erityisesti sosiaalisia taitoja. Yksiopettajaisen kyläkoulun opetus oli pääsääntöisesti yhdysluokkaopetusta, mutta tietyissä oppiaineissa vuosiluokatonta opetusta. Opetuksessa hyödynnettiin ympäröivää luontoa ja ilmiöpohjaista oppimista, mikä soveltui tutkittavien mukaan heterogeenisen yhdysluokan opettamiseen erityisen hyvin. Yksiopettajaisen yhdysluokan opetuksen eduiksi mainittiin opettajan kokema opetuksen vapaus ja sosiaalisten vuorovaikutustaitojen kehittyminen. Haasteet niin ikään liittyivät myös opetukseen heterogeenisessä oppilasjoukossa ja sen suunnittelun ja toteuttamisen edellyttämään suureen työmäärään.
|
|---|