| Summary: | Kriisi- ja valmiuslainsäädäntöä on toistaiseksi tutkittu hyvin vähän. Laki poikkeusolojen vakuutustakuusta on kriisi- ja valmiuslainsäädäntöön kuuluva erityislaki, jota ei ole vielä kertaakaan sovellettu. Tässä työssä haluttiin selvittää missä määrin lain ja aiempien valtion vakuutustakuuta koskevien säädösten tavoitteet tulisivat toteutumaan lakia sovellettaessa, sekä miten laki vastaa taloudellisten toimijoiden odotuksia ja edistää huoltovarmuuden toteutumista. Johdatuksena käsitellään tutkimuskirjallisuuden pohjalta julkisen vallan toimintaa vakuutusmarkkinoilla, meri- ja kuljetusvakuutuksen erityispiirteitä sekä lainsäädännön tavoitteellisuutta. Lisäksi esitellään lain keskeisimmät säännökset. Tutkimukseen haastateltiin kymmentä ylemmän suomalaisen oikeustieteellisen perustutkinnon suorittanutta asiantuntijaa, jotka toimivat meri- ja kuljetusvakuutusta läheisesti sivuavissa ammattirooleissa. Haastattelut suoritettiin puolistrukturoituina videohaastatteluina ja aineistolle suoritettiin ryhmittely sekä teemoittelu ennen sisällönanalyysiä. Haastattelurunko rakentui lain poikkeusolojen vakuutustakuusta sekä sitä edeltävien säädösten esitöistä sekä valtioneuvoston päätöksistä poimittuihin tavoitteenasetteluihin.
Tutkimuskirjallisuuden perusteella valtiollisen vakuuttamisen tulisi mahdollisimman pitkälle noudattaa vakuutusalan toimintatapoja riskin hinnoittelun, riskinvalinnan ja korvausvarojen etukäteisen rahastoinnin osalta. Samoin valtion osallistumista vakuutusmarkkinoille pidetään toivottavana alueilla, joille yksityisiä vakuutusmarkkinoita ei ole syntynyt. Haastattelujen perusteella vahvistui käsitys rajallisia julkisia varoja kohdistavan prosessin poliittisesta ulottuvuudesta. Huoltovarmuuden kannalta taas meri- ja kuljetusvakuutuksen asiantuntijoiden vähäisyys koettiin keskeisenä riskinä, vaikka poikkeusolojen vakuutustakuun olemassaolo sinänsä nähtiin huoltovarmuutta edistävänä tekijänä. Sotavakuutuslaista periytyvä poikkeusolojen vakuutustakuun toteutustapa jälleenvakuutuksena on haastattelujen perusteella haasteellinen. Vaikuttaa epätodennäköiseltä, että poikkeusolojen vakuutustakuu pystyttäisiin meri- ja kuljetusvakuutuksen sotariskin osalta saattamaan voimaan riittävän nopeasti. Lain soveltamisalan ulkopuolelle näyttää lisäksi jäävän tilanteita, joissa vakuutustakuuta vastaavan valtiontakuun antaminen voidaan katsoa tarpeelliseksi. Haastattelututkimuksen perusteella esitetään ajatus kehittää lakia yleislain suuntaan samalla kun meri- ja kuljetusvakuutuksen tarpeisiin kehitettäisiin omia säännöksiä.
Asiasanat: valtion vakuutustakuu, poikkeusolot, meri- ja kuljetusvakuutus, kriisi- ja valmiuslainsäädäntö, jälleenvakuutus
|
|---|