| Yhteenveto: | Knuuttila, V. 2024. Puolustusvoimien ampumaohjelman ja differentiaalioppimisen vaikutus
ampumataitoon varusmieskoulutuksen koulutushaarajaksolla. Liikuntatieteellinen tiedekunta,
Jyväskylän yliopisto, Valmennus- ja testausopin pro gradu -tutkielma, 58 s.
Puolustusvoimien keskeisimpänä tehtävänä normaalioloissa on sotilaallisen suorituskyvyn
rakentaminen, kehittäminen ja ylläpito. Ampumataito on yksi sotilaan perustaidoista.
Puolustusvoimien reservin oletetaan muistavan sotilaskoulutuksessa saadut taidot pitkänkin
ajan käyttämättömyyden jälkeen. Motoristen taitojen oppimisessa tärkeää on opittavan taidon
toistaminen. Erilaiset motoristen taitojen oppimisen teoriat kuitenkin eroavat siinä, millaisia
toistojen tulisi olla ja millaista palautetta oppijan tulisi saada. Tämän tutkimuksen tarkoituksena
on saada parempi ymmärrys siitä, millaisia tuloksia erilaisilla taidon oppimisen ohjelmilla
saadaan varusmiesten ampumataitoon koulutushaarajaksolla.
Tutkimus toteutettiin interventiotutkimuksena havainnoimalla varusmiesten käskettyä
ampumaharjoittelua. Tutkittavat (n. 38) jaettiin kahteen ryhmään, joista toinen ryhmä harjoitteli
koulutushaarajaksolla rata-ammuntaa differentiaalioppimistyylillä (n. 18) ja toinen ryhmä
puolustusvoimien ampumakoulutusohjelman mukaisesti (n. 20). Tutkimus koostui
alkumittauksista, interventioammunnoista ja loppumittauksista. Alku- ja loppumittauksissa
käytettiin muokattua RK7-testiä. Mitattavia muuttujia olivat osumien määrä, osumien etäisyys
origosta sekä osumien hajonta x- ja y-suunnassa. Tutkielmassa tarkasteltiin muutosta alku- ja
loppumittausten välillä ryhmien sisällä ja niiden välillä.
Ryhmien sisällä tilastollisesti merkittäviä muutoksia (p < 0,05) tapahtui vain
differentiaalioppimisryhmässä. Differentiaalioppimisryhmän x-suuntaisen hajonnan kasvu
alku- ja loppumittausten välillä oli 1,55 ± 2,35 cm (p = 0,015). Ryhmien välillä muutokset
erosivat myös vain x-suuntaisen hajonnan osalta. Puolustusvoimien ampumaohjelmalla
ampuvan ryhmän hajonta pieneni suhteessa differentiaalioppimisryhmään 2,65 cm (p = 0,027).
Kumpikaan taitoharjoittelumenetelmä ei vaikuttanut merkittävästi varusmiesten rata
ammuntataitoon koulutushaarajaksolla. Differentiaalioppimisryhmän laukausten välisen
yhdenmukaisuuden vähentyminen horisontaalisuunnassa viittaisi siihen, että puolustusvoimien
ampumaohjelmalla voidaan paremmin ylläpitää alokasjaksolla saavutettua ampumataitoa,
ainakin tutkimuksessa käytetyillä ammunnoilla ja patruunamäärillä. Tutkimuksen aikana kävi
myös ilmi, että differentiaalioppimisessa hyödynnettävät variaatiot ovat kouluttajille helppoja
toteuttaa pelkän ampumaohjelman perusteella ilman lisäohjeita, mikä tekee niistä potentiaalisen
työkalun varusmiesten ampumakoulutukseen.
Asiasanat: differentiaalioppiminen, määrätietoinen harjoittelu, ampumataito, varusmies
|
|---|