| Summary: | Jääkiekkomaalivahdit jätetään usein pois tutkimuksista, sillä heidän pelipaikkansa ja tehtävänsä eroavat merkittävästi kenttäpelaajista. Tästä syystä jääkiekkomaalivahtien suorituskykyä rajoittavia tekijöitä tieteeseen pohjaten on yksiselitteisesti hankala eritellä. Näyttöä on kuitenkin saatu maalivahtien torjuntaa edeltävän viimeisen katseen kohdistuksen, quiet eyen, yhteydestä onnistuneeseen torjuntasuoritukseen staattisessa pelitilanteessa. Eroja eliittien ja amatöörien välillä ei ole tutkittu jääkiekkomaalivahdeilla, kuten ei myöskään katseen käyttäytymisestä dynaamisessa lajinomaisessa tilanteessa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää katseen kohdistamisen eroja eliittien ja amatöörien välillä pelinomaisissa tilanteissa.
Tutkimus toteutettiin poikittaistutkimuksena, jossa tarkasteltiin maalivahtien katseen käyttäytymistä silmänliikelaseilla. Tutkittavat (n = 10) rekrytoitiin kahteen eri ryhmään, joista puolet olivat eliittejä (ikä 26,0 ± 1,9) ja puolet amatöörejä (ikä 25,6 ± 3,9). Tutkimusasetelmassa maalivahdit suorittivat staattisia 1-0-tilanteita ja dynaamisia 2-0-tilanteita (n = 297). Tutkimusasetelmasta pyrittiin luomaan ekologisesti mahdollisimman validi oikeissa jääolosuhteissa, jotta saadut tulokset kuvastaisivat mahdollisimman hyvin maalivahtien suorituskykyä pelitilanteessa. Vertailun alla oli ryhmien väliset erot fiksaatiomuuttujien pituuksissa ja kohteissa, sekä quiet eyen pituudet torjunnoissa ja maaleissa.
Ryhmien välitä löytyi useissa muuttujissa tilastollisesti merkitseviä eroja staattisessa ja dynaamisessa tilanteessa. Staattisessa 1-0-harjoitteessa eliiteillä oli vähemmän fiksaatioita (p < 0,001; g = -1,39), fiksaatiot olivat keskimäärin pidempiä (p < 0,001; g = 0,89) ja suorituksesta absoluuttisesti suurempi osa kerättiin tietoa fiksaatioiden avulla (p < 0,001; g = 0,92). Myös quiet eyen muuttujissa oli eroja ryhmien välillä: eliittien quiet eye alkoi aikaisemmin (p < 0,001; g = -1,06), loppui suhteellisesti myöhemmin (p = 0,02; g = 0,40) ja kesti absoluuttisesti 640 ms pidempään (p < 0,001; g = 1,05). Myös dynaamisessa 2-0-tilanteessa oli samankaltaisia eroja ryhmien välillä, vaikka fiksaatioiden keskipituuksien erot tasoittuivatkin. Amatöörien katse vietti enemmän aikaa ei hyödyllisissä kohteissa (p < 0,001; g = -0,68), kun taas eliitit havainnoivat enemmän kiekottoman pelaajan lapaa (p = 0,002; g = 0,52) ja vartaloa (p = 0,001; g = 0,50). Lisäksi eliittien quiet eye oli pidempi torjunnoissa kuin maaleissa, vaikka ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä.
Eliittimaalivahtien katseen kohdistaminen eroaa amatööreistä. Eliitit tietävät mistä suorituksen kannalta oleellinen informaatio kannattaa poimia ja kuinka pitkään katsetta kannattaa kohdistaa haluttuun kohteeseen. Amatöörien katseen kohdistaminen on epäjohdonmukaisempaa ja ympäristöä ei kyetä dynaamisessa tilanteessa havainnoimaan tehokkaasti. Quiet eyen pituus näyttäisi erottelevan eliitit amatööreistä staattisen tilanteen lisäksi myös dynaamisessa harjoituksessa. Lisätutkimusta tarvitaan quiet eyen yhteydestä onnistuneeseen torjuntasuoritukseen. Fyysisten ominaisuuksien sijaan torjuntaa näyttäisi usein rajoittavan laukauksen lukeminen, minkä vuoksi katseen kohdistamisen harjoittamiseen tulee keskittyä tulevaisuuden maalivahteja kehitettäessä.
Asiasanat: jääkiekko, maalivahti, fiksaatio, quiet eye
|
|---|