| Summary: | Tutkimuksessa pyritään ymmärtämään täysi-ikäisten syöpään sairastuneen psykososiaalisen tuen kokonaisuutta sairastuneiden kokemusten kautta. Tutkimuskysymykset ovat: miten syöpään sairastuneet kuvaavat psykososiaalisen tuen tarvetta sairastumisen eri vaiheissa ja millaisia esteitä sairastuneet kokevat
psykososiaalisen tuen hakemisessa. Tutkimus kiinnittyy terveyssosiaalityön kontekstiin.
Tämä laadullinen tutkimus toteutettiin fenomenologis-hermeneuttisen tutkimusstrategian avulla, joka on
myös tutkimuksen teoreettinen perusta. Fenomenologis-hermeneuttisen lähestymistavan mukaisesti tutkimukseen liittyvään tietoperustaan perehdytään ennen aineiston analysointia, mutta teoria ja aiempien
tutkimusten tulokset siirretään analyysivaiheen ajaksi sivuun. Ennen aineiston keruuta on perehdytty aiheeseen liittyviin aiempiin tutkimuksiin ja tutustuttu psykososiaalisen tuen käsitteen monivivahteisiin
määritelmiin.
Aineisto on kerätty kirjoituksina Tietoarkiston Penna-alustalla. Yhteistyötahona toimi Pirkanmaan Syöpäyhdistys, joka välitti kirjoituskutsua verkkosivuillaan ja sosiaalisen median alustoillaan. Tämän lisäksi
useat eri järjestöt välittivät kirjoituspyyntöä sosiaalisessa mediassa. Aineisto koostuu 18 kirjoituksesta. Aineisto analysoitiin hyödyntäen tulkitsevaa fenomenologista analyysiä (IPA).
Tulokset osoittavat, että syöpään sairastuneiden psykososiaalisen tuen kokemukset ovat yksilöllisiä ja ainutkertaisia sekä sairauden eri vaiheissa muuttuvia. Psykososiaalinen tuki on tulosten perusteella moniulotteista. Yksilölliset tuen tarpeet ovat tiedollista, psyykkistä, fyysistä, sosiaalista ja taloudellista tukea.
Tuen tarve yltää läheisiin ja muuttuu sairauden eri ajallisten vaiheiden aikana. Psykososiaalisen tuen esteinä ovat tuen tarjoamisen puute hoitoprosessin aikana, sairastuneen yksilöllisen kohtaamisen ohittaminen ja palveluiden koordinoimattomuus. Somaattisen hoidon rinnalla kulkevaa sairastuneen psykososiaalisen tuen prosessia tulee vahvistaa ja kehittää. Systemaattiseen tuen kartoitukseen ja ohjaukseen tulee kehittää toimintamalli, jossa sairastuneita voidaan ohjata matalalla kynnyksellä esimerkiksi järjestötoimijoiden piiriin tai erityistä tukea tarvitsevat terveyssosiaalityön palveluihin.
|
|---|