| Summary: | Tutkin maisterintutkielmassani musiikinopettajien omaa musiikkimakua, niin tämän
ilmenemismuotojen näkökulmasta kuin myös sen, onko oman musiikkimaun
vaikuttaminen musiikinopetukseen positiivinen vai negatiivinen asia
musiikkikasvatuksen tavoitteiden ja konventioiden valossa.
Tutkimus on suoritettu laadullisena analyysinä - haastattelin kolmea
musiikinopettajaa aiheesta, ja analysoin haastatteluissa nousseita ajatuksia
opetussuunnitelmien ja teoriapohjan valossa.
Haastatelluista opettajista kaikki kokivat, että edes jossain määrin oma
musiikkimaku on vaikuttanut opetuksen sisältöön, ja että asian suhteen kuuluu olla
kriittinen. He tunnistivat musiikkimaun välittymisen opetukseen uhkana, esimerkiksi
tilanteessa missä opetus värittyy puolueelliseksi, sekä toisaalta myös mahdollisuutena,
esimerkiksi tilanteessa missä opettaja motivoi oppilaita oman aidon innostuksensa
kautta.
Haastateltujen kesken oli eriäviä näkemyksiä siitä, näkivätkö he ilmiön
kokonaisuudessaan enemmän uhkana vai mahdollisuutena. Tämä diskrepanssi,
teoreettisen viitekehykseni valossa, aiheutti pohdintaa ja päätelmiä tutkimani aiheen
tilannekohtaisuudesta. Aineiston valossa tutkimuksen tulokset viittaavat
musiikinopettajan oman harkintakyvyn tärkeyteen; oman musiikkimaun välittyminen
opetuksen sisältöön voi olla harkitussa käytössä voimavara, mutta monessa tilanteessa
se voi kääntyä päälaelleen ja uhata opetuksen laatua ja tavoitteita.
Tutkimuksen tavoite on tuoda tietoa ja pohdintaa siitä, millä tavoin
musiikinopettajan oma musiikkimaku saisi tai ei saisi näkyä opetuksessa,
musiikkikasvatuksen kentälle. Näen aiheessa potentiaalia jatkotutkimukselle.
|
|---|