| Yhteenveto: | Tutkielmassa tarkastellaan psykososiaalisuutta mielenterveys- ja päihdepalveluja koskevan lainsäädännön
uudistamisen yhteydessä annetuissa lausunnoissa. Psykososiaalisuuden määrittely on ollut haastavaa,
vaikka kyseessä on yleisesti käytetty käsite sosiaalityössä. Tutkielman tavoitteena oli ymmärtää psykososiaalisuutta
aineiston analyysillä rakentuneiden diskurssien avulla. Tutkimuskysymysten avulla oli
tarkoituksena selvittää, millaisia diskursseja psykososiaalisuuden ymmärtämiseen liittyy. Tarkentavana
tutkimuskysymyksenä oli selvittää, millaisia valtakamppailuja analysoituihin diskursseihin liittyy ja miten
niitä perustellaan.
Aineiston analyysissä on sovellettu kriittistä diskurssianalyysiä ja analyysin sisäisenä painotuksena on
käytetty retoriikkaan ja faktuaalistamisstrategioihin painottuvaa metodia. Tutkielman teoreettinen viitekehys
pohjautuu Michel Foucault´n valtakäsitykseen.
Aineiston analyysin perusteella rakentui neljä diskurssia, jotka ovat hallinnollinen diskurssi, sosiaalityön
diskurssi, lääketieteellinen diskurssi ja psykologinen diskurssi. Diskurssit mukailivat Foucault´n kuvaamaa
vallan ja tiedon yhteen kietoutumista. Hallinnollinen diskurssi tarvitsee tieteellisten diskurssien tuottamaa
tietoa ja tieteelliset diskurssit hallintoa, joka synnyttää tarpeen tieteelliselle tiedolle. Hallinnollisessa
diskurssissa faktuaalistamisstrategiana käytettiin vaihtoehdottomuusstrategiaa. Tieteelliset diskurssit kävivät
valtakamppailua psykososiaalisuuden tieteellisestä perustasta. Lääketieteellinen ja psykologinen
diskurssi kyseenalaistivat ja haastoivat sosiaalityön diskurssia. Faktuaalistamisstrategioina lääketieteellisessä
diskurssissa käytettiin kyseenalaistamisstrategiaa, asiantuntijuusstrategiaa, kvantifioivaa strategiaa
ja vaihtoehdottomuusstrategiaa. Psykologisessa diskurssissa käytettiin asiantuntijuusstrategiaa, vaihtoehdottomuusstrategiaa
ja kvantifioivaa strategiaa. Sosiaalityön diskurssissa käytettiin asiantuntijuusstrategiaa
ja puolustavaa strategiaa.
|
|---|