| Summary: | Tutkielmassa tarkastellaan menetelmiä, joilla Suomen eläkejärjestelmään voitaisiin tuoda maksuperusteisuutta. Maksuperusteisuuden lisääminen Suomen eläkejärjestelmässä on perusteltua riskien jaon näkökannalta. Koska Suomen eläkejärjestelmään osallistuminen on pakollista, niin eläkejärjestelmä jakaa luontaisesti riskiä.
Maksuperusteisuuden lisäämistä ja riskien jakoa tutkitaan kirjallisuuskatsauksen ja kahden periodin mallin avulla. Mallinnuksessa tutkitaan, miten maksuperusteisuuden lisääminen vaikuttaa eläkejärjestelmän rahoitukselliseen kestävyyteen, työntekijän tuloihin sekä eläke-etuuksiin. Kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan riskien jaon kannalta eläkejärjestelmän rakenteita, automaattisia sopeutumismekanismeja sekä muiden maiden eläkejärjestelmiä. Lisäksi tarkastellaan Suomen eläkejärjestelmän pääpiirteitä.
Nykyisessä eläkejärjestelmässä vain eläkemaksu mukautuu järjestelmän rahoituspohjassa tapahtuviin muutoksiin. Pelkästään eläkemaksun mukautuminen ei kuitenkaan ole kestävää riskien jaon, sukupolvien välisen tulon-jaon sekä eläkejärjestelmän rahoituksen kannalta. Tässä tutkimuksessa käytetään osaksi Rantalan ja Vanteen (2023) pohjaa mallinnuksessa ja johdetaan sitä pidemmälle maksuperusteisuuden tuomiseksi Suomen eläkejärjestelmään.
Menetelmällisesti tutkimuskysymystä lähestytään kahden periodin mallin avulla, joka koostuu eläkeläisistä ja työllisistä. Kahden periodin malliin tuodaan osaksi maksuperusteisuutta ja tutkitaan, miten eläke-etuudet voisivat joustaa sekä mitkä sen vaikutukset olisivat eläkejärjestelmän rahoitukselliselle kestävyydelle. Eläke-etuudet asetetaan joustamaan niin, että eläkkeet joustavat samassa suhteessa kuin työntekijöiden tulot ja niin että eläkkeet joustavat puolet siitä mitä työntekijöiden tulot joustavat.
|
|---|