| Summary: | Tämän tutkielman tavoitteena on tutkia pöytäroolipelien (englanniksi lyhennettynä TTRPG) pelaajien käyttämiä kielellisiä keinoja, joita he hyödyntävät viestimään siirtymistä kahden eri kehystyypin, pelikehyksen ja fantasiakehyksen, välillä. Goffmanin (1974) kehysteoria toimii pohjana tutkimukselle tarjoten näkökulman siihen, miten ihmiset navigoivat erilaisten sosiaalisten todellisuuksien välillä kielellisin keinoin. Finen (1983) mukaan myös pöytäroolipeleissä on erilaisia sosiaalisia todellisuuksia, joista tämä tutkimus keskittyy kahteen pöytäroolipeleille uniikkiin kehykseen. Pöytäroolipeleissä siirtymät kehyksien välillä tapahtuvat ajoittain hyvinkin nopeasti, ja yleisesti ilman ongelmia. Sitä, miten tämä saavutetaan pelaajien kesken ei ole kuitenkaan vielä paljoa tutkittu. Täten tutkimus pyrkii täyttämään aukkoa nykyisessä kielitieteellisessä tutkimuksessa vastaamalla kysymyksiin siitä, kuinka pelaajat ja pelinjohtaja viestivät toisilleen kehyksestä toiseen siirtymistä.
Aineistoa kerättiin noin 17 tunnin edestä YouTube-alustalta kuvatuista pöytäroolipelisessioista. Ensiksi aineisto litteroitiin ja sitten analysoitiin keskusteluanalyysin keinoin. Analyysissa keskityttiin erityisesti siirtymäkohtiin. Näistä kohdista analysoitiin tarkemmin yleisesti käytettyjä kielellisiä keinoja, joita pelaajat hyödynsivät siirtyessään pelikehyksestä fantasiakehykseen ja päinvastoin. Tutkimus tarkastelee myös tämän lisäksi kielellisten keinojen eroavaisuuksia pelaajien ja pelijohtajan välillä; ja tutkii näiden kahden roolin ilmentymistä keskustelussa.
Tuloksista ilmenee, että osallistujat käyttivät säännönmukaisesti useita kielellisiä keinoja, kuten pitkiä taukoja ja nousevaa intonaatiota ennen siirtymistä, kun taas rakenteita muodostavia diskurssimerkkejä, kuten ’niin’, käytettiin uuden kehyksen alussa. Näitä kielellisiä keinoja hyödynnettiin usein sekä yhdessä että erikseen. Pelaajien puheessa havaittiin samanlaisia tapoja merkitä kehystenvaihdoksia, vaikka yksittäisten pelaajien kielivalinnat vaihtelivat tilanteen ja pelin kulun mukaan. Pelinjohtaja hyödynsi suureksi osaksi samoja kielellisiä resursseja, vaikka eroavaisuuksiakin ilmeni esimerkiksi diskurssimerkkien moninaisuuden muodossa.
Tämä tutkimus lisää tietoa vuorovaikutuksesta roolipelien kontekstissa, syventäen samalla ymmärrystä kehysteoriasta ja sen soveltamisesta. Tutkimuksen tulokset tuovat esiin roolipelien kielellisen monimutkaisuuden ja osoittavat, miten pelaajat käyttävät kieltä navigoidessaan onnistuneesti pelimaailman ja pelin välillä yhdessä. Tulevaisuudessa vastaavaa tutkimusta olisi hyödyllistä laajentaa eri ryhmädynamiikkoihin, jotta aihetta ymmärrettäisiin laajemmin.
|
|---|