| Summary: | Museologian ja kulttuuriympäristötutkimuksen yhteisprojektina toteutettu maisterintutkielma tarkastelee kipsiveistoskopioiden merkitystä taiteen ja kulttuuriperinnön kontekstissa konservaattorin näkökulmasta painottaen. Tutkielman keskiössä on Tiedemuseo Liekin kipsiveistoskokoelma, jota verrataan Victoria and Albert -museon vastaavaan kokoelmaan.
Tutkimusaineistona on käytetty kokoelmiin liittyviä kuntokartoituksia, artikkeleita, tutkielmia sekä konservoinnin, autenttisuuden ja arvon muodostumisen yleisteoksia. Tutkielma painottaa näkökulmaa, jonka mukaan kipsikopiot eivät ole pelkästään alkuperäisteosten toisintoja, vaan itsessään arvokkaita taide-esineitä ja dokumentteja. Ajoittain ne voivat toimia myös ainoina säilyneinä todisteina menetetyistä teoksista. Tutkielma herättää keskustelua autenttisuuden määrittelystä kopioiden kohdalla, konservoinnin vaikutuksesta autenttisuuteen sekä immateriaalisten tekijöiden keskeisestä roolista näissä kysymyksissä. Tutkimusmetodina käytetään vertailevaa tapaustutkimusta, ja autenttisuuden määrittelyssä hyödynnetään Jukka Jokilehdon kolmijakoista mallia autenttisuuden muodostumisesta.
Tutkielman rakenne sisältää autenttisuuden määrittelyn taiteen ja museaalisen kontekstin näkökulmasta, aiheeseen liittyvien käsitteiden selventämisen sekä konservoinnin vaikutuksen tarkastelun autenttisuuteen. Lisäksi käsitellään lyhyesti kipsiveistoskopioiden historiaa ja valmistusta sekä tutkielmassa käsiteltyjen kokoelmien historiaa ja elinkaarta. Loppupäätelmissä tuodaan esiin keskeisimmät tutkimuskysymyksistä nousseet teemat, yhteenveto johtopäätöksistä sekä mahdolliset jatkotutkimuksen aiheet.
|
|---|