| Summary: | Emmanuel Macron on esiintynyt strategisen autonomian ja Euroopan puolustusinfrastruktuurin kehittämisen liikkeellepanevana voimana, mihin ovat vaikuttaneet kansainväliset poliittiset tapahtumat, kuten Brexit, Donald Trumpin presidentinkausi ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan. Strategisen autonomian edistäminen on kohdannut vastarintaa EU:ssa, mikä on usein tiivistynyt debatiksi Eurooppamyönteisten ja transatlanttiseen yhteistyöhön nojaavien näkökulmien välillä. Strateginen autonomia on
kuitenkin vakiinnuttanut asemansa EU:n puolustusdiskurssissa ja vuoteen 2024 mennessä Ranska on onnistunut nousemaan maailman toiseksi suurimmaksi aseviejäksi. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten Macron on käsitteellistänyt ja hyödyntänyt strategisen
autonomian käsitettä hänen EU- ja ulkopolitiikassaan sekä asemoinut Ranskan Euroopan puolustuspolitiikan johtavaksi toimijaksi.
Tutkielman tutkimusaineisto koostuu Macronin puheista ja haastatteluista hänen ensimmäiseltä kaudeltaan Ranskan presidenttinä. Tutkimusmetodina on retoriikkaanalyysi, joka perustuu Barry Buzanin teoriaan ja identifikaation käsitteeseen. Macronin puheiden ja haastattelujen analysoimisen kautta tässä tutkimuksessa osoitetaan, miten Macron asemoi strategisen autonomian olennaiseksi eurooppalaisten arvojen suojelemiseksi sekä yhteisten uhkien torjumiseksi. Se osoittaa myös, miten hän perusteli Ranskan johtavaa roolia EU:n puolustuspolitiikan kehittämisessä sen historiallisen roolin
perusteella eurooppalaisena suurvaltana. Macron hyödynsi käsitettä ajaakseen eurooppalaisen strategisen kulttuurin kehittämistä edistääkseen Ranskan puolustusteollisuuden vahvistamista. Tässä tutkimuksessa korostetaan strategisen autonomian merkitystä Macronin retoriikassa ja sen vaikutusta sekä Ranskan ulkopolitiikkaan, että EU:n puolustuspolitiikkaan.
Emmanuel Macron has emerged as a driving force behind the push for strategic autonomy and developing European defense infrastructure, which has been affected by global political events such as Brexit, the Trump presidency and the Russian invasion of Ukraine. The push for strategic autonomy has encountered resistance within the EU, often sparking debates between Europeanist and Transatlanticist perspectives. Nevertheless, strategic autonomy has firmly established itself in the EU's defense discourse, and by 2024, France has successfully risen to become the world's second-largest arms exporter. This thesis explores how Macron has conceptualized and utilized the concept of strategic autonomy in his EU and foreign policy, positioning France as a leader in European
defense policy.
The research material of the thesis consists of speeches and interviews by Macron from his first term as the president of France. The study was conducted through the method of rhetorical analysis based on Barry Buzan’s theory and concept of identification. Through rhetorical analysis of Macron’s speeches and interviews, this study, demonstrates how Macron positioned strategic autonomy as essential for protecting European values and combating common threats. It also shows how he argued for France’s leadership role in shaping EU defense policy, based on its historical role as a European power. Macron leveraged this concept to promote a vision of Europe with a shared strategic culture, advancing French interests and strengthening its defense industry. This research
highlights the significance of strategic autonomy in Macron’s rhetoric and its impact on both French foreign policy and the EU’s defense strategy.
|
|---|