| Summary: | Tutkimuksessa tarkastellaan varusmiespalveluksen aikana muodostuvaa yhteishenkeä varusmiesten
välillä. Tutkimuksen empiirinen aineisto on koottu autoetnografisia ja etnografisia menetelmiä käyttäen.
Autoetnografinen osuus perustuu tutkijan oman varusmiespalveluksensa aikana tekemiin huomioihin
vuoden 2022 kesän saapumiserässä. Tutkimus toteutettiin ensisijaisesti etnografisena kenttätyönä.
Kenttänä toimi Parolan Panssariprikaati, yksi sen komppanioista ja varuskunnan harjoitusalueet.
Operaatioturvallisuuteen vedoten tutkimuksessa ei mainita spesifejä paikkoja tai sotilashenkilöstöä.
Autoetnografinen aineisto pohjautuu osallistuvaan havainnointiin ja palveluksen aikana kirjoitettuun
kenttäpäiväkirjaan. Strukturoidun teemahaastattelun avulla selvitettiin varusmiesten käsitystä
ryhmähengen muodostumisen ehdoista ja esteitä. Aineisto analysoitiin teema-analyysin avulla. Teemat
nousevat esille autoetnografisessa osuudessa ja empiirisen aineiston analyysiosiossa. Tavoitteena oli
selvittää, mitkä yksittäiset seikat ja olosuhteet luovat ja vahvistavat yhteishenkeä. Lisäksi tutkittiin
yhteishengen vaikutusta ryhmän toimintakykyyn suljetun ympäristön muuttuvissa olosuhteissa.
Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii Knut Pippingin tutkimus Komppania pienoisyhteiskuntana
(1947, suom. 1978), joka tarkastelee sodanaikaisen komppanian sisällä muodostuneita epävirallisia
sosiaalisia ryhmiä ja ryhmänormeja. Tähän liittyen tutkimuksessa viitataan usein Niina Naarmisen
teokseen Naurun voima (2018), joka käsittelee huumoria yhteisön jäsenyyden ehtona ja keinona
yhteisöllisyydelle.
Tutkimustulosten perusteella kävi ilmi, että varusmiesten ryhmähenki alkaa muodostua jo palveluksen
ensimmäisten viikkojen aikana. Tähän vaikuttavat henkilökohtaiset odotukset, asepukuun ja armeijaan
liittyvien symboleiden myötä omaksuttu rooli sotilaana, sekä hierarkkiseen organisaation arvojen,
normien ja perinteiden hyväksyminen. Ulkoapäin määrätyn ryhmän rinnalle syntyvät Pippingin
mainitsemat epäviralliset ryhmät, joiden sisältönä on yhteisten kokemusten luoma ajatus suljetusta
yhteisöstä. Haastateltavat korostivat henkilökohtaisen asenteen ja motivaation vaikuttavan yhteishengen
kehittymiseen. Yhteishengellä nähtiin olevan merkittävä vaikutus sekä rauhan, että sodan ajan joukkojen
toimintakykyyn. Informanttien mukaan yhteishenki tiivistyi raskaiden fyysisten harjoitteiden myötä.
Yhteisöllisyyden kokemus nostalgisoituu varusmiespalvelua seuraavaan aikana, jolloin palvelusajan
tapahtumat liittyvät kollektiiviseen muistelmatraditioon.
|
|---|