| Summary: | Tutkielmassa tarkastellaan nuorten rikollisuutta. Erityisesti alaikäisten vakava rikosoireilu on ollut viime
vuosina ajankohtainen ilmiö. Tutkielman tavoitteena oli saada tietoa siitä, mitä syitä media esittää nuorten
rikollisuudelle sekä, mikä tulkintakehys hallitsee nuorten rikollisuuden syiden yhteiskunnallista keskustelua ja mikä taas jää marginaaliin. Tutkimuskysymyksenä oli ”Millaisia tulkintakehyksiä Helsingin Sanomissa annetaan nuorten rikollisuuden syille? ”
Tutkielma on laadullinen ja aineisto koostuu vuosien 2022–2023 Helsingin Sanomien 63:sta artikkelista.
Aineiston analyysi on toteutettu aineistolähtöisesti kehysanalyysia soveltaen. Erving Goffmanin kehysanalyysi muodostaa tutkielman metodologisen viitekehyksen. Tutkimusasetelma ja kehysanalyysi menetelmänä mahdollistavat myös nuorten rikollisuuteen liittyvän stigman tarkastelun.
Tutkielman tulosten mukaan nuorten rikollisuuden syyt muodostuvat viidestä eri kehyksestä. Näitä ovat
osattomuuden- ja syrjäytymisen-, perhetaustan-, ympäristötekijöiden-, yksilökohtaisten ominaisuuksien ja maahanmuuton kehykset. Tutkielman tuloksissa osattomuuden- ja syrjäytymisen kehys oli hallitseva
muiden kehysten ollessa melko saman laajuisia, maahanmuuton kehyksen jäädessä marginaaliin.
Tutkielman tärkeänä havaintona voi pitää sitä, että mikään tulkintakehys ei ole yksinään nuorten rikollisuuden selitysten syy, vaan kyse on useammasta kehyksestä eli syystä. Lisäksi suurin kehys eli osattomuus- ja syrjäytyminen tulevat esiin jollakin tavalla jokaisessa kehyksessä. Tämän tutkielman perusteella
voi todeta, että median tuottamat kirjoitukset pyrkivät pääosin olemaan leimaamatta nuoria rikoksen tekijöitä. Tarkoituksena on pikemminkin selittää sitä, mitä rikollisuuden taustalla on. Leimaaminen kirjoituksissa liittyi heikkoon vanhemmuuteen, yhteiskunnan tukirakenteisiin sekä maahanmuuttoon liittyvään politiikkaan nuorten rikollisuuden syiden selittäjinä.
|
|---|