Integratiivisen improvisaatiopohjaisen musiikkiterapian (IIMT) vaikutuksista masentuneiden työikäisten aleksityymisyyteen

Masennushäiriöt ovat yleisiä elämänlaatua ja toimintakykyä heikentäviä mielenterveyden häiriöitä ja yksi suurimmista kansanterveysongelmistamme. Musiikkiterapian vaikuttavuudesta masennuksen hoidossa on olemassa tutkimusnäyttöä (Erkkilä ym., 2011, 2021). Erilaisista syistä ja tekijöistä terapeuttise...

Full description

Bibliographic Details
Main Author: Raittila, Tiia-Liina
Other Authors: Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Faculty of Humanities and Social Sciences, Musiikin, taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitos, Department of Music, Art and Culture Studies, Jyväskylän yliopisto, University of Jyväskylä
Format: Bachelor's thesis
Language:fin
Published: 2024
Subjects:
Online Access: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/97161
Description
Summary:Masennushäiriöt ovat yleisiä elämänlaatua ja toimintakykyä heikentäviä mielenterveyden häiriöitä ja yksi suurimmista kansanterveysongelmistamme. Musiikkiterapian vaikuttavuudesta masennuksen hoidossa on olemassa tutkimusnäyttöä (Erkkilä ym., 2011, 2021). Erilaisista syistä ja tekijöistä terapeuttisen muutoksen taustalla ei kuitenkaan ole vielä riittävästi tietoa. Aleksitymian eli tunteiden tunnistamisen vaikeuden on osoitettu olevan yhteydessä masennukseen (Honkalampi ym., 2000) ja hitaampaan masennuksesta toipumiseen (Honkalampi ym., 2007). Siksi sen tutkiminen myös musiikkiterapian yhteydessä on tärkeää. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää integratiivisen improvisaatiopohjaisen musiikkiterapian ja masentuneiden työikäisten aleksityymisyyden välisiä yhteyksiä. Tutkimuksen aineistona käytettiin No Pain No Gain -tutkimuksessa vuosina 2018–2019 kerättyä aineistoa (n = 70). Tämän tutkielman aineisto koostui musiikkiterapiainterventiotutkimuksen kolmessa mittapisteessä TAS-20-aleksitymiamittarilla kerätystä aineistosta, jota analysoitiin frekvenssianalyysien, ristiintaulukoinnin, varinassianalyysin ja toistuvien mittausten varianssianalyysin avulla. Tutkittavat jaettiin analysointia varten kolmeen luokkaan, jotka olivat aleksitymia, kohtalainen aleksitymia ja ei aleksitymiaa. Tutkimuksen aikana aleksityymisyyden määrä näytti keskiarvotarkasteluissa vähentyneen jonkin verran. Kaikkiaan puolet tutkittavista pysyi kuitenkin koko tutkimuksen ajan ei aleksitymiaa-luokassa. Aleksitymia-luokassa pysyi 11,4 prosenttia ja kohtalaisen aleksitymian luokassa 4,3 prosenttia tutkittavista. 10 prosenttia tutkittavista keskeytti tutkimuksen. Aleksitymialuokassa tapahtuva muutos koski 24,3 prosenttia eli noin neljäsosaa kaikista tutkittavista. Heistä 46,9 prosentilla muutos tapahtui kohtalaisen aleksitymian luokasta ei aleksitymiaa -luokkaan, jossa he pysyivät tutkimuksen molemmissa seurantapisteissä. Aineistosta ei löytynyt yhteyksiä iän ja aleksityymisyyden väliltä. Viitteitä sukupuolten välisistä eroista sen sijaan löytyi. Tulokset rohkaisevat jatkamaan tutkimusta ja selvittämään tarkemmin tekijöitä aleksityymisyyteen liittyvän muutoksen taustalla.