| Summary: | Tässä maisterintutkielmassa selvitetään kehollisen kielenoppimisen potentiaalia luoda yhteyksiä lukion ruotsin opetuksen ja opiskelijoiden muun elämän välillä. Kehollinen oppiminen ymmärretään tässä tutkielmassa laajasti, jolloin se kattaa paitsi fyysisen liikkeen, myös erilaiset kokonaisvaltaiset kehoon kytkeytyvät kokemukset. Tutkielma toteutettiin tanssia ja ruotsin opetusta yhdistävän Dansa med språk -opintojakson yhteydessä, ja siinä tarkastellaan opintojakson sekä opiskelijoiden muiden, opintojakson ulkopuolisten todellisuuksien välille syntyviä yhteenkietoutumia. Tutkielman teoreettinen viitekehys nojaa uusmaterialistiseen teoriaan, joka nostaa esille erilaisten inhimillisten ja ei-inhimillisten toimijoiden kehollisen ja materiaalisen luonteen, sekä keskittyy toimijoiden välisiin suhteisiin ja yhteenkietoutumiin. Tiedon tuottamisessa sovellettiin postkvalitatiivisen tutkimuksen periaatteita. Tutkimusaineisto koostui oppitunneilla tehdystä osallistuvasta havainnoinnista, opiskelijoiden kurssipäiväkirjoista, sekä opintojakson lopussa nauhoitetuista ryhmäkeskusteluista. Analyysiä varten eri tutkimusaineistoja luettiin rinnakkain. Luennassa nousi esille kolme temaattista suuntaa, joissa opintojakso sekä opiskelijoiden elämä opintojakson ulkopuolella kietoutuivat yhteen. Nämä suunnat olivat menneisyys, samanaikaiset tapahtumat oppituntien ulkopuolella, sekä tulevaisuus. Analyysissä tuotettiin performatiivisen kirjoittamisen avulla tekstejä tilanteista, joissa opintojakso tutkimusmateriaalin perusteella kietoutui opiskelijoiden muistoihin, tulevaisuuden haaveisiin, sekä samanaikaisiin tapahtumiin opintojakson ulkopuolella. Tulosten perusteella yhteenkietoutumia syntyi, kun oppitunneilla läsnäolevat inhimilliset ja ei-inhimilliset toimijat vuorovaikuttivat, ja herättivät opiskelijoissa tunteita ja assosiaatioita. Opiskelijat olivat prosessissa aktiivisia toimijoita: erilaisten performatiivisten tekojen sekä keskinäisen dialogin kautta he sekä tuottivat kietoutumia että ilmaisivat niiden olemassaoloa. Tutkielman tulokset viittaavat siihen, että kehollisen kielenoppimisen kautta on mahdollista tuottaa oppitunneille lukuisia eri toimijoita, holistista läsnäoloa, sekä performatiivisia tekoja, jotka puolestaan voivat tukea yhteyksien syntymistä lukion ruotsinopetuksen ja opiskelijoiden muun elämän välille.
|
|---|