| Summary: | Tutkimukseni tarkoituksena on vertailla Slavoj Žižekin argumentteja postmodernististen filosofien argumentteihin. Žižek käyttää argumentoinnissaan hegeliläisiä, lacanilaisia ja marxistisia argumentteja. Tarkastelen työssäni erityisesti politiikan ja psykoanalyysin suhdetta näiden teoreettisten kehyksien sisällä.
Johtopäätöksenä arvioin, että parakonsistenttiin logiikkaan nojaava argumentointi on ongelmallista, sekä totean ettei Žižek ole mitenkään yksiselitteisesti ylittänyt postmodernismia. Erityisesti kvanttimekaniikan ja poliittisten ilmiöiden yhteys on ongelmallinen. Arvioin myös, että psykoanalyyttisen teorian sisältä tulevat erilaiset politiikan filosofian lopputulokset osoittavat pikemminkin poliittisen pluralismin suuntaan.
Ongelmista huolimatta väitän antamieni esimerkkien pohjalta Žižekin teoreettisella mallilla olevan instrumentalistista ja pragmatistista arvoa poliittisten tilanteiden, filosofioiden ja tieteiden ongelmien käsitteellistämiseen. Žižek tarjoaa omaperäisen perspektiivin, jolla on sellaisenaan arvoa yhteiskuntatieteelliselle tutkimukselle, erityisesti epätasa-arvon mekanismien kuvailemiseen.
|
|---|