| Yhteenveto: | Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää luokanopettajien kokemuksia yhteisopettajuudesta ja sen merkityksestä heidän työhyvinvoinnilleen.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja sen lähestymistapa oli fenomenologis-hermeneuttinen. Tutkimusaineisto koostui viiden kolmella eri paikkakunnalla työskentelevän, yhteisopettajuutta työssään toteuttavan luokanopettajan haastatteluista. Aineisto kerättiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina videoyhteyden välityksellä. Aineisto analysoitiin tulkitsevan fenomenologisen analyysin avulla.
Tutkimuksen mukaan yhteisopettajuus koettiin myönteisenä asiana, joka mahdollisti luokanopettajien yhteissuunnittelun sekä opetustyön, kuten opettamisen, arvioinnin jakamisen sekä myös jaetun vastuun opetus- ja kasvatustyöstä. Yhteisopettajuuden mahdollisina haasteina koettiin luokanopettajien vuorovaikutukseen ja ajan käyttöön liittyvät haasteet. Yhteisopettajuus nähtiin luokanopettajien työhyvinvointia tukevana asiana ja sitä tukee myös koulun yhteisopettajuutta tukeva toimintakulttuuri. Tämä ei kuitenkaan ole edellytys yhteisopettajuuden toteuttamiselle, vaan enemmän siihen vaikuttaa opettaa tahtotila ja oma halu.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että yhteisopettajuus tukee opettajien omaa ammatillista kehittymistä sekä työn kehittymistä samalla vahvistaen työhyvinvointia ja jaksamista. Yhteisopettajuus vaikuttaa opettajien työmotivaatioon, lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta, ja tätä kautta lisää myös työn imua sekä sitoutuneisuutta vaativaan opetus- ja kasvatustyöhön.
|
|---|