| Summary: | Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on kuvata alakoulun opettajien kokemuksia positiivisen pedagogiikan ja laaja-alaisen hyvinvointiopetuksen koulutuksen merkityksestä sekä opettajan työhön että oppilaan näkökulmasta. Lisäksi tutkimuksen avulla pyritään saaman tietoa hyvinvointiopetuksen toteutukseen vaikuttavista tekijöistä. Hyvinvointiopetuksella tarkoitetaan tässä tutkimuksessa positiiviseen pedagogiikkaan perustuvia käytännön opettamisen keinoja, joiden lähtökohta on oppilaiden hyvinvoinnin vahvistaminen.
Tutkimuksen metodologinen viitekehys on fenomenologis-hermeneuttinen. Tavoitteena on pyrkiä ymmärtämään ja tulkitsemaan opettajien kokemuksia koulutuksen merkityksestä. Aineisto kerättiin teemahaastattelemalla viittä pirkanmaalaisessa alakoulussa työskentelevää opettajaa, jotka olivat käyneet lukuvuoden mittaisen positiivisen pedagogiikan ja laaja-alaisen hyvinvointiopetuksen koulutusohjelman. Analyysimenetelmänä käytettiin tulkitsevaa fenomenologista analyysiä.
Tutkimus osoitti, että koulutus on merkityksellinen opettajan omalle hyvinvoinnille
ja ammatilliselle kehittymiselle. Laaja-alaisia hyvinvointitaitoja opettamalla voidaan
vahvistaa yksittäisen oppilaan hyvinvointia, luokan ilmapiiriä ja myönteistä koulun toimintakulttuuria. Hyvinvointiopetuksen toteuttamiseen vaikuttavat koulun resurssit, aikataululliset tekijät sekä opettajan ja oppilaan motivaatiotekijät.
Tutkimus vahvistaa aiempia tuloksia, joiden mukaan hyvinvointitaitojen opettaminen kouluissa on mahdollista ja hyvinvointia vahvistavaa. Tähän tarvitaan opettajille täydennyskoulutusta, jotta hyvinvointiopetus omaksutaan osaksi omaa opetusta. Hyvinvointiopetukselle myönteinen koulu tarvitsee tuekseen tietoa, yhteistyötä henkilöstön välille ja suunnitelmallisuutta. Tutkimus kannustaa hyvinvointitaitojen sisältöjen ottamista osaksi peruskoulun opetussuunnitelmaa ja opettajankoulutusta, jotta hyvinvointiopetuksen toteutuminen kouluissa olisi systemaattista.
|
|---|