| Summary: | Luonnon monimuotoisuus heikentyy ihmistoiminnan seurauksena kiihtyvällä
tahdilla. Ihmiset ja luonto ovat tiiviissä vuorovaikutussuhteessa, joten myös ihmiset
kärsivät luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen seurauksista.
Luonnonsuojelu on tärkeää sisällyttää osaksi ihmiskunnan toimintaa, jotta voidaan
luoda tarpeeksi tehokkaita työkaluja ihmisten ja muun luonnon
yhteensovittamiseksi. Luontokadon pysäyttämiseksi tarvitaan tarpeeksi suuria ja
konkreettisia tekoja, kuten luonnon ennallistamista ja suojelua.
Lieventämishierarkia on luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi kehitetty
periaate, jossa ensisijaisesti vältetään, toissijaisesti lievennetään, seuraavaksi
ennallistetaan ja viimeiseksi kompensoidaan luonnolle aiheutunut luontohaitta
ekologisella kompensaatiolla. Ekologisen kompensaation toteuttamiseen voidaan
käyttää hyvityspankkia, johon on ennalta sijoitettu eri luontotyyppejä
luontoarvojen hyvitystä varten. Luontoarvojen hyvitys tapahtuu ennallistamalla tai
suojelemalla luontoa. Tässä tutkimuksessa pilotoitiin hyvityspankin
suunnittelemista ennakoivasti Lahden alueella. Tavoitteena oli muodostaa
hyvityspankkiehdotus parhaista suojeluhyvitykseen ja ennallistamishyvitykseen
soveltuvista kohteista. Tutkimuksessa analysoitiin myös kytkeytyneisyyden
vaikutusta hyvityspankin suojeluhyvityskohteiden valintaan skenaariovertailulla.
Vertailussa oli kolme skenaariota: skenaario 0: jossa ekologista kompensaatiota ei
tehdä ollenkaan, skenaario 1 hyvityspankki, jonka suunnittelussa ei otettu
kytkeytyneisyyttä huomioon ja skenaario 2 hyvityspankki, jossa kytkeytyneisyys
olemassa olevaan viherverkostoon huomioitiin. Tutkimuksessa selvisi, että
skenaarioiden 1 ja 2 väliset erot olivat pieniä, eikä kytkeytyneisyydellä ollut suurta
vaikutusta hyvityspankin kohteiden valintaan. Lahden alueelta parhaimman
ennallistamispotentiaalin kohteet kuuluivat virtavesiin, perinnebiotooppeihin ja
luhtiin. Tuloksien pohjalta muodostettiin Lahden kaupungille
hyvityspankkiehdotus, joka sisälsi noin 500 hehtaaria maata ja 15 eri luontotyyppiä.
The rate of biodiversity loss is increasing due to human action. This development
also affects humans in a negative way. It is important to integrate nature
conservation with the normal functioning of our society, to guarantee sufficient
actions towards stopping nature loss on a global scale. These actions can be such as
restoration or conservation. Mitigation hierarchy is a principle that has been
developed to secure biodiversity and achieve no net loss (NNL) of nature values
with the polluter-pays principle. The first step in mitigation hierarchy is to avoid,
second is to mitigate, third is to restore and the last step is to offset the loss of nature
values. For the last step in mitigation hierarchy, it is possible to use habitat banking,
which means that several areas are reserved for the actual offsetting of nature values
in advance. The habitat bank should include many different habitat types.
Compensation of nature values can be done for example by restoring or/and
conserving areas from the habitat bank. In this study, the effect of connectivity to
habitat bank’s areas’ location and habitat types was analyzed through scenario
comparison implemented in Zonation. Connectivity is a degree in which the
landscape either facilitates or complicates moving of the species between the habitat
patches. The study was conducted in the Lahti area. Three different scenarios for
conservation compensation were compared to each other. Scenario 0, where
biodiversity offsetting is not done and NNL is not achieved. Scenario 1, a habitat
bank where connectivity was not considered in the planning; and Scenario 2, a
habitat bank where connectivity to the existing green network was taken into
account. The goal of the study was to discover how much these scenarios differ from
each other. The other aim of the study was also to locate the areas with the highest
restoration potential. The study revealed that the differences between scenarios 1
and 2 were small, and connectivity did not have a significant impact on the selection
of habitat bank areas. The areas with the greatest restoration potential belonged to
the traditional rural biotopes, flood plains, streams and rivers. Based on the results,
a habitat bank proposal was formed for the city of Lahti, which included
approximately 500 hectares of land and 15 different habitat types.
|
|---|