| Yhteenveto: | Tämä kandidaatintutkielma tarkastelee sosiaalityöntekijän harkintavallan roolia kuvailevan kirjallisuuskatsauksen avulla. Tutkimustehtävänä on tutkia, millaiseksi sosiaalityöntekijän harkintavallan rooli kuvautuu aikuissosiaalityön tutkimuksessa, kun tarkastellaan toimeenpanoprosessia. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii kolmannen sukupolven implementaatiotutkimukset. Kolmannen polven implementaatioteoriassa tarkastellaan toimeenpanoprosessia sekä ylhäältä alaspäin että alhaalta ylöspäin
tapahtuvana prosessina. Tavoitteena on tutkia toimeenpanoa edistäviä ja estäviä asioita, ja sosiaalityöntekijän harkintavaltaa käytetään tässä mittarina. Tutkielmassa aineistona toimii kansainväliset ja suomalaiset tieteelliset artikkelit, joissa käsitellään aikuissosiaalityössä tapahtuvaa sosiaalityöntekijän käyttämää
harkintavaltaa.
Tutkielmassa harkintavalta nähdään keinona, jonka avulla sosiaalityöntekijä pystyy tekemään päätöksiä,
kun laki ei pysty vastamaan tarpeeksi yksityiskohtaisesti asiakastilanteeseen. Harkinta näyttäytyy myös
asiana, johon poliittisilla päätöksillä pyritään vaikuttamaan. Sosiaalityöntekijä nähdään merkittävänä
harkintavallan käyttäjänä, paikallisena byrokraattina. Aikuissosiaalityö toimii sosiaalityön kenttänä, johon vaikuttaa eri hallinnolliset ja taloudelliset diskurssit.
Tulokset osoittavat sosiaalityöntekijän harkintavallan roolin olevan monimuotoinen aikuissosiaalityön
toimeenpanoprosesseissa. Harkintavallan käyttöön liittyvät olennaisesti sen hetkiset poliittiset linjaukset,
taloudelliset resurssit sekä yhteiskuntapoliittiset diskurssit. Sosiaalityöntekijän harkintavaltaan vaikutetaan ylhäältä päin erilaisilla säännöillä ja laeilla. On sosiaalityöntekijästä riippuvaista, miten hän näihin
sääntöihin suhtautuu. Osa työntekijöistä käyttää sääntöjä joustavasti, kun taas osa työntekijöistä kaipaa
tiukkoja sääntöjä työntekoon. Lisäksi se, pidetäänkö jotain toimeenpanoprosessia onnistuneena, on empiirinen kysymys, ei teoreettinen.
|
|---|