| Yhteenveto: | Alakoululaisten minäpystyvyyden tukeminen on tärkeää, sillä se ennustaa esimerkiksi akateemista menestymistä ja oppimismotivaatiota. Tässä tutkimuksessa oli tarkoituksena selvittää matematiikan minäpystyvyyden ja matematiikan minäpystyvyyden lähteiden yhteyksien eroja populaatioryhmällä
sekä lapsilla, joilla on toiminnanohjauksen ja tarkkaavuuden vaikeuksia. Matematiikan minäpystyvyyden ja matematiikan minäpystyvyyden lähteiden yhteyksiä ei ole aiemmin tutkittu tutkimustamme vastaavalla toiminnanohjauksen ja tarkkaavuuden vaikeudet -ryhmällä. Tutkimus on osa Jyväskylän yliopiston SELDI (Self-Efficacy and Learning Disability Intervention) 2013–2015 tutkimusprojektia. Tutkimuksessa on mukana 1320 alakoululaista, joista 74 muodosti toiminnanohjauksen ja tarkkaavuuden vaikeudet -ryhmän. Aineisto kerättiin kyselylomakkeilla ja analysoitiin Mplus-ohjelmistolla. Analyysimenetelminä käytettiin konfirmatorista faktorianalyysia, faktorien välisiä tasoeroja, faktorien korrelaatiorakenteita sekä rakenneyhtälömallinnusta. Tutkimuksen tulosten mukaan matematiikan minäpystyvyys on matalampi toiminnanohjauksen ja tarkkaavuuden vaikeudet -ryhmällä. Matematiikan minäpystyvyys korreloi matematiikan minäpystyvyyden lähteiden kanssa populaatioryhmällä, mutta ei toiminnanohjauksen ja tarkkaavuuden vaikeudet -ryhmällä.Toiminnanohjauksen ja tarkkaavuuden vaikeudet -ryhmällä onnistumisen kokemusten ja emotionaalisten ja fysiologisten kokemusten yhteyden vahvuus
matematiikan minäpystyvyyteen on tilastollisesti merkitsevästi heikompi kuin populaatioryhmällä. Populaatioryhmän osalta tulokset ovat linjassa aiempien tutkimusten kanssa. Tulokset viittaavat siihen, että toiminnanohjauksen ja tarkkaavuuden vaikeudet -ryhmän matematiikan minäpystyvyys muodostuu eri tavalla kuin populaatioryhmän. Populaatiosta poikkeava toiminnanohjaus, tarkkaavuus ja korostuneet kielteiset tunnetilat voivat vaikuttaa matematiikan minäpystyvyyden muodostumiseen.
|
|---|