| Yhteenveto: | Tutkielmani käsittelee kunnallista kansanäänestysaloitetta. Se on yksi lakiin kirjatuista suoran demokratian välineistä, jota kuntalaiset voivat käyttää vaikuttaakseen poliittiseen päätöksentekoon. Käyn läpi mitä kansanäänestysaloitteesta linjataan valtio- ja puoluetasolla, jonka jälkeen analysoin esimerkkien kautta aloitteiden kulkua kunnallisessa päätöksenteossa. Tämän lisäksi koitan selvittää, minkälainen suhtautuminen kunnallisilla päättäjillä on kansanäänestysaloitteeseen, ja paljastaako se samalla jotain heidän yleisistä demokratiakäsityksistään. Teen sen analysoimalla Malmin lentokentästä jätetyn kansanäänestysaloitteesta käytyä valtuustokeskustelua. Näistä osatekijöistä yritän muodostaa kokonaiskuvan kunnallisen kansanäänestysaloitteen tilasta suomalaisessa yhteiskunnassa.
Hyödynnän Pierre Rosanvallonin teorioita analysoidessani virallisia linjauksia suoraan demokratiaan ja kansanäänestysaloitteeseen, sekä tutkiessani kansanäänestysaloitteen vastademokraattisia ulottuvuuksia. Robert Michelsin oligarkiateoriaa käytän puolestani yrittäessäni ymmärtää päättäjien toimintaa suhteessa kansanäänestysaloitteisiin.
Tutkielmassani käy ilmi, että virallisten linjausten ja käytännön välillä on suuri kuilu. Julkisen hallinnon linjapapereissa kansanäänestysaloitteiden voidaan nähdä olevan kovinkin tervetulleita, mutta käytännössä valtuustot välttelevät niiden pohjalta järjestettäviä kansanäänestyksiä kuin ruttoa. Tästä huolimatta
kansanäänestysaloitteella on vastademokraattinen arvo, sillä sen kautta kansa pystyy osoittamaan omaa suvereniteettiaan päättäjille.
Tämä tutkielma on jatkoa kandidaatintyölleni.
|
|---|