| Summary: | Veropoliittinen päätöksenteko perustuu väistämättä normatiivisiin valintoihin. Poliittisiksi miellettyjen toimijoiden ohella normatiivisia valintoja tekevät muun muassa politiikkasuosituksia antavat tutkijat ja poliittisia päätöksiä valmistelevat virkamiehet, murra veropoliittisten valintojen normatiiviset perusteet jäävät usein avaamatta valintojen tärkeydestä huolimatta. Tässä tutkielmassa tarkoituksena on arvioida, minkälaisena suomalaisen tuloveropolitiikan tavoitteisto näyttäytyy virkamiesraporttien perusteella.
Suomen tuloverolakiin tehtiin edellisen kerran kokonaisuudistus vuonna 1993, kun Suomessa siirryttiin eriytettyyn tuloverotukseen. Hallituksen esityksessä HE 200/1992 vp tuloverolakiesityksen tavoitteiksi nostettiin pääomatulojen verotuksen yhdenmukaistaminen, verojärjestelmän kansainvälisen kilpailukyvyn turvaaminen, yritysten rahoitusrakenteen parantaminen, verokeinottelun estäminen sekä eri veronsaajien aseman turvaaminen. Sittemmin tuloverolain tavoitteita ei ole sanallistettu laajasti uudelleen, vaikka tuloverojärjestelmä on ollut jatkuvan kehittämisen kohteena. Tutkimuskysymykseni tässä tutkielmassa on, minkälaisina tuloverolain tavoitteiden roolit näyttäytyvät tuloverojärjestelmässä.
Tulosten perusteella pääomatuloverotuksen yhdenmukaisuus, kilpailukyvyn turvaaminen ja verokeinottelun estäminen näyttäytyvät yhä tuloverolain olennaisina tavoitteina. Veronsaajien aseman turvaaminen on myös yhä ajankohtainen tavoite, mutta sen toteutumisessa tuloverolailla ei ole ensisijaista merkitystä. Tietynlaiseen yritysten rahoitusrakenteeseen ei puolestaan pyritä kannustamaan henkilöverotuksella, vaan neutraliteetin arvioidaan johtavan tehokkaimpaan ja oikeudenmukaisimpaan lopputulokseen. Kokonaisuudessaan taloudelliseen tehokkuuteen, neutraliteettiin ja kilpailukykyyn liittyvät tavoitteet ovat päässet vankkaan asemaan tuloveropolitiikan lähtökohtina.
Vaikka vuoden 1993 tuloverolakiuudistuksen tavoitteisto näyttää ajankohtaiselta, tuloverojärjestelmään liittyy samanaikaisesti relevantteja ongelmia muun muassa oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Veropoliittisen tiedontuotannon taloustieteellistyminen ja julkistalouden haasteet ovat ohjanneet verokeskustelua lähinnä talouskeskusteluksi ja järjestelmän yksityiskohtiin, mutta jatkossa monipuolisemmalle verotutkimukselle ja keskustelulle verojärjestelmän tavoitteista olisi tarvetta.
|
|---|