| Yhteenveto: | Tutkielmassa tarkastellaan Stephenie Meyerin teosparia Twilight ja Midnight Sun henkisen parisuhdeväkivallan ja rakkauden ideologioiden näkökulmista. Tutkimuskysymykset keskittyvät pelotteluun molempien minäkertojien kokemuksena, parisuhdeväkivallan romantisointiin ja oikeuttamiseen rakkauden ideologioiden valossa ja tätä kautta tuotettuun kuvaan rakkaudesta ja parisuhteesta. Tutkimuksen relevanttiutta perustellaan Twilight-saagan nuorten keskuudessa saaman suuren suosion ja aiemman, parisuhdeväkivaltaan keskittyneen tutkimuksen kautta. Tutkimuksen teoreettinen tausta pohjaa pitkälti sukupuolen- ja väkivaltatutkimuksen perinteeseen. Käsitteinä esiin nousevat korostetusti sukupuolittunut väkivalta, romantisoitu väkivalta ja rakkauden ideologiat. Twilightin ja Midnight Sunin päähenkilöt ja heidän parisuhteensa nähdään representaationa, joiden avulla voidaan tarkastella sukupuolisidonnaisen parisuhdeväkivallan toteutumista parisuhteessa. Parisuhdeväkivallan muodoista keskitytään emotionaaliseksi manipuloinniksi luokiteltuun pelotteluun, jonka oikeuttamista ja romantisointia tarkastellaan länsimaisille kulttuureille tyypillisten rakkauden ideologioiden valossa. Itse analyysi tapahtuu lähiluvun avulla valittuihin teorioihin peilaten. Analyysissa pelottelua tarkastellaan aluksi molempien minäkertojien eriävistä näkökulmista niitä osittain verraten. Bellan kautta pelottelu nähdään koettelemuksena, jolla testataan hänen sitoutumistaan suhteeseen. Edwardin näkökulmasta pelottelu taas on rakkauden osoittamisen muoto, jolla ilmennetään varsinkin huolta ja kiintymystä. Molemmat kertojat tulkitsevat pelottelun ymmärrettäväksi osaksi heidän parisuhdettaan. Rakkauden ideologioista esille nousevat etenkin käsitykset rakkaudesta ikuisena ja kaiken kestävänä, ja parisuhteen merkitystä varsinkin naisille korostetaan. Analyysin perusteella teospari rakentaa kuvaa rakkaudesta, jonka eteen tulee kärsiä ja tehdä uhrauksia
|
|---|