| Summary: | Tämän tutkimuksen aiheena on tutkia maahanmuuttajaoppilaan monikielisyyttä ja kielen oppimista prosessina. Tutkimusmenetelmänä käytetään narratiivista tapaustutkimusta, jossa käsitellään yhden oppilaan ja hänen oppimispolullaan mukana olleiden henkilöiden, tässä tutkimuksessa perhe ja opettajat, näkemyksiä hänen kielen oppimisestaan ja sen taustoista. Tavoite tässä tapaustutkimuksessa on saada kokonaisvaltainen käsitys yhden maahanmuuttajataustaisen oppilaan monikielisyydestä ja kielen oppimisesta sekä siitä, millainen hänen oppimispolkunsa nykytilanteeseen on ollut.
Tutkimuksen lähtökohtana on tapaustutkimus, jota lähdetään avaamaan narratiivien kautta. Tämän narratiivisen lähestymistavan mukaisesti haettiin haastattelujen kautta kertomuksia eli narratiiveja, joista löytyisi vastauksia tutkimuskysymyksiin. Tutkimuksen viitekehyksinä narratiivisuuden ja tapaustutkimuksen lisäksi on kielen oppiminen, niin toisen kuin vieraan kielen, sekä monikielisen identiteetin kehittyminen, jossa tavoiteidentiteetin ja investoinnin käsitteet ovat suuressa osassa. Tutkimuskysymykset rakentuvat kuvaileviin kysymyksiin, jonka johdosta tutkimustulokset ovat myös pääsääntöisesti kuvailevia eikä niinkään tarkkoja yksittäisiä faktoja. Narratiivinen ote tutkimukseen myös korostaa enemmän tarinallisia vastauksia.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että kohteena ollut oppilas voidaan nähdä niin sanotusti maailmankansalaisena, jolla on jo nuorena hyvin monikielinen elämä. Lisäksi hänen tavoiteidentiteettinsä näyttäytyy vahvana ja hän investoi kielten oppimiseen, jonka hän näkee resurssina myös tulevaisuutta ajatellen. Maailmankansalaisuus nähdään rakentuneen maahanmuuttajataustan, kotoa tulevien signaalien sekä muun ympäristön kannustuksen ja ohjeistuksen tuotteena. Toisaalta oppilaalla on vahva henkilökohtainen pyrkimys ja näkemys kielten oppimiseen ja siihen, miksi niitä tarvitaan. Tavoiteidentiteetti on näihin liittyen myös persoonakysymys.
|
|---|