| Summary: | Pro gradu -tutkielmassani tutkin yksityisautoilun päästövähennystoimien sosiaalista
oikeudenmukaisuutta ja sosiaalista kestävyyttä. Yksityisautoilun päästöt vastaavat noin
kymmenyksestä koko Suomen päästöistä. Koska liikenne kuuluu taakanjakosektorille,
eli se ei kuulu EU:n päästökaupan piiriin, on päästövähennystoimet kansallisen
politiikan määriteltävissä.
Tutkin mitä oikeudenmukaisuuskysymyksiä eduskuntakeskusteluissa nousee aiheen
tiimoilta ja mitkä toimet nähdään epäoikeudenmukaisina. Teoreettisena viitekehyksenä
tutkielmassani toimii Rawlsin oikeudenmukaisuusteoria ja Senin toimintakykyteoria.
Lisäksi teoreettisena käsitteenä on sosiaalinen kestävyys.
Tutkimuksen aineistona on eduskunnan julkiset pöytäkirjat vuosilta 2019–2021.
Analysoin aineistoa aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tuloksena sain seitsemän
oikeudenmukaisuuskysymyksiä käsittävää teemaa, jotka olivat alueellinen tasa-arvo,
terveys, vapaus, oikeus, työllisyys, sosioekonominen asema ja yksityisautoilijat
ilmastotoimien maksajina. Näistä neljä teemaa oli keskusteluissa vallitsevia.
Epäoikeudenmukaisina päästövähennystoimina nähtiin korkea ohjaava verotus, tietullit
ja sähköautojen hankintatuki. Teoreettinen viitekehys tuki löytöjä.
|
|---|