Groteskin piirteet Parikkalan patsaspuistossa ja Veijo Rönkkösen taiteessa

Käsittelen tutkielmassani groteskin piirteitä Parikkalan patsaspuistossa. Parikkalan patsaspuiston on luonut taiteilija Veijo Rönkkönen (1944–2010) ja puistoa pidetään yhtenä merkittävimpänä ITE-taiteen kokonaisuutena Suomessa. Tutkimusmenetelmiä tutkielmassani ovat teorialähtöinen sisällönanalyysi...

Täydet tiedot

Bibliografiset tiedot
Päätekijä: Ojalehto, Mette
Muut tekijät: Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Faculty of Humanities and Social Sciences, Musiikin, taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitos, Department of Music, Art and Culture Studies, Jyväskylän yliopisto, University of Jyväskylä
Aineistotyyppi: Kandityö
Kieli:fin
Julkaistu: 2024
Aiheet:
Linkit: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/95863
Kuvaus
Yhteenveto:Käsittelen tutkielmassani groteskin piirteitä Parikkalan patsaspuistossa. Parikkalan patsaspuiston on luonut taiteilija Veijo Rönkkönen (1944–2010) ja puistoa pidetään yhtenä merkittävimpänä ITE-taiteen kokonaisuutena Suomessa. Tutkimusmenetelmiä tutkielmassani ovat teorialähtöinen sisällönanalyysi ja teemoittelu. Groteskin piirteitä tarkastelen venäläisen kirjallisuudentutkijan Mihail Bahtinin teorian mukaan. Hyödynnän tutkielmassani erityisesti Bahtinin teosta François Rabelais: keskiajan ja renessanssin nauru (1965). Groteskin piirteet valitsin kirjasta teemoittelun avulla. Tutkielmassani käsittelen groteskin piirteitä karnevalismi, ambivalenssi ja ruumiillisuus. Karnevalismi näkyy Rönkkösen veistoksissa erityisesti patsaskulkueessa, johon on kuvattu kymmeniä karikatyyriveistoksia. Ambivalenssi näkyy puistossa kauhun ja komedian, elämän ja kuoleman, sekä kauniin ja ruman yhdistymisenä. Ruumiillisuus tulee esille erityisesti teoksessa Reikäenkeli (1962), jonka ruumis on jakautunut kahtia muodostaen kaksi suurta aukkoa veistoksen keski- ja alaosaan. Ruumiillisuuden kuvaukseen liittyvät olennaisesti myös veistosten avonaiset suut ja suissa olevat hampaat.