| Summary: | The aim of this Master's thesis was to investigate the prevalence of different assessment
methods in secondary school physical education (PE) and PE teachers' views regarding student
assessment. According to previous research, PE teachers find interpreting the assessment
criteria of the curriculum challenging when assigning summative grades, and at the same time,
they have little experience with formative assessment, which is known for its learning
supportive effect. Despite the benefits of formative assessment, its full potential has not yet
been utilized in physical education. While teachers' views of assessment may reflect how they
utilize assessment in their teaching. There is limited research on PE teachers' assessment views
and assessment methods in Finland.
The data for the study was collected as part of the Finnish Ministry of Education and Culture funded project "Development of Assessment Competence for Teachers of Physical and Health
Education" (2018–2021). An online survey was e-mailed in 2019 to members of The
Association of Physical and Health Educators in Finland. A total of 201 PE teachers responded
to the survey. In this study, the sample was limited to physical education teachers teaching in
secondary school (N=147, 78 % females). The data was analyzed using SPSS software. A
hierarchical cluster analysis was conducted on the data to identify groups of teachers with
differing assessment methods. The resulting groups were compared using cross-tabulation and
the chi-square test based on gender, age, and variables measuring assessment views.
Additionally, open-ended responses from teachers were subjected to a data-driven content
analysis by categorizing similar responses into groups. After classification, the content analysis
was continued by quantifying the data.
Three distinct assessment profiles were identified among PE teachers: observers (n=96),
formative assessors (n=31) and measurers (n=20). The groups did not differ by age. Women
were more prevalent in the group of formative assessors, while men were more prevalent in the
group of measurers, but the difference was not statistically significant (p=0,261). Formative
assessors more often than others believed that assessment supports lesson planning (p<0,05).
Good student assessment was most frequently described as diverse, encouraging, and fair. The
findings of the study on the prevalence of observation as an assessment method confirm
previous beliefs about its common use in physical education. In contrast, other assessment
methods are relatively rare. There are also differences in how PE teachers emphasize various
methods in physical education assessment. This can lead to a situation where students are in
unequal positions, with some receiving more diverse assessments compared to others. The
results of the study may help teachers better understand their own assessment practices and
further diversify their assessment methods.
Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää erilaisten arviointimenetelmien yleisyyttä
yläkoulun liikuntatunneilla ja yläkoulun liikunnanopettajien käsityksiä oppilasarvioinnista.
Aikaisemman tutkimuksen mukaan liikunnanopettajat kokevat opetussuunnitelman
arviointikriteerien tulkinnan haastavaksi summatiivista arvosanaa annettaessa ja samalla
omaavat vain vähän kokemusta formatiivisesta eli oppimista tukevasta arvioinnista.
Formatiivisen arvioinnin hyödyistä huolimatta sen täyttä potentiaalia ei vielä käytetä
liikunnanopetuksessa. Opettajan omat käsitykset arvioinnista voivat heijastua siihen, kuinka
opettaja arviointia hyödyntää opetuksessaan. Liikunnanopettajien arviointikäsityksiä ja heidän
käyttämiään arviointimenetelmiä on tutkittu Suomessa rajallisesti.
Tutkielman aineisto on kerätty osana opetus- ja kulttuuriministeriön (2018–2021) rahoittamaa
”Liikuntaa ja terveystietoa opettavien opettajien arviointiosaaminen kehittäminen” -hanketta.
Liikunnan ja terveystiedon opettajat ry:n jäsenille lähettiin sähköpostitse sähköinen kysely
vuonna 2019. Kyselyyn vastasi yhteensä 201 liikunnanopettajaa. Tässä tutkielmassa otos
rajattiin yläkoulussa opettaviin liikunnanopettajiin (N=147; 78 % naisia). Aineistoa analysoitiin
SPSS-ohjelmistolla. Aineistolle tehtiin hierarkkinen klusterianalyysi, jonka avulla pyrittiin
löytämään arviointimenetelmiltään toisistaan eroavia opettajaryhmiä. Muodostuneita ryhmiä
vertailtiin keskenään sukupuolen, iän ja arviointikäsityksiä mittaavien muuttujien mukaan
ristiintaulukoinnilla ja khiin neliö -testillä. Lisäksi opettajien avoimista vastauksista tehtiin
aineistolähtöinen sisällönanalyysi luokittelemalla samanlaisia vastauksia omiksi ryhmikseen.
Sisällönanalyysiä jatkettiin luokittelun jälkeen kvantifioimalla aineisto.
Liikunnanopettajien käyttämien arviointimenetelmien perusteella muodostui kolme
opettajaryhmää: havainnoijat (n=96) sekä formatiiviset arvioijat (n=31) ja mittaustuloksia
painottavat (n=20) Ryhmät eivät eronneet toisistaan iän mukaan. Naiset painottuivat
formatiivisten arvioijien ryhmässä ja miehet mittaustuloksia painottavissa, mutta ero ei ollut
tilastollisesti merkitsevä (p=0,261). Formatiiviset arvioijat ajattelivat muita useammin, että
arviointi tukee opetuksen suunnittelua (p<0,05). Hyvää oppilasarviointia pidettiin useimmiten
monipuolisena, kannustavana ja tasapuolisena. Tutkielman tulos havainnoinnin yleisyydestä
arviointimenetelmänä vahvistaa aikaisempia käsityksiä sen yleisyydestä liikunnanopetuksessa.
Sen sijaan muut arviointimenetelmät olivat suhteellisen harvinaisia. Opettajien käyttämissä
arvioitimenetelmissä oli myös eroja siinä, kuinka he painottivat eri menetelmiä liikunnan
arvioinnissa. Tämä voi johtaa siihen, että oppilaat ovat keskenään epätasa-arvoisessa asemassa,
jos toisia arvioidaan monipuolisemmin kuin toisia. Tutkielman tulokset voivat auttaa opettajia
tiedostamaan arviointiperiaatteitaan ja edelleen monipuolistamaan arviointikäytänteitään.
|
|---|