| Yhteenveto: | Tässä kandidaatintutkielmassa tutkitaan sekundaarisen tehdä-verbin ja kymmenen primäärisen verbien
käyttöä suhteessa toisiinsa. Tarkastelussa käytetään apuna erilaisia esimerkkilauseita. Tavoitteena on kartoittaa eroja näiden kahden verbityypin välisessä käytössä. Tutkimuskysymyksiksi määritelläänkin seuraavat kysymykset:
1. Käytetäänkö sekundaariverbiä tehdä lausekonteksteissa enemmän kuin valittuja primääriverbejä?
2. Mitkä tekijät vaikuttavat mahdolliseen eroon sekundaari- ja primääriverbien käytön välillä?
Tutkielmassa aineistonkeruumenetelmänä käytetään kyselytutkimusta. Kysely koostuu 30 monivalintakysymyksestä, joiden tarkoituksena on kartoittaa kumpaa verbimuotoa vastaajat käyttävät – primääristä
vai sekundaarista. Lisäksi kyselyn avulla pyritään keräämään tietoa siitä, kuinka todennäköisenä vastaajat
pitävät kumpaakin verbimuotoa. Teoriataustana tutkimuksessa toimii konstruktiokielioppi sekä Anneli
Pajusen tutkimukset verbeistä.
Tutkielmassa selviää, että primääriverbejä käytetään enemmän kuin sekundaariverbejä. Sekundaariverbien käyttöä ei kuitenkaan pidetä millään tapaa epätodennäköisenä. Tulosten perusteella primääriverbit
voidaan jaotella neljään eri luokkaan. Verbien käytön mahdollisesta ajan tuomasta muutoksesta ei saada
tutkimusnäyttöä, sillä kaikki ikäryhmät eivät ole edustettuina vastaajissa. Myöskään toiseen tutkimuskysymykseen ei saada tutkimuksessa tyhjentävää vastausta. Mahdollisia tekijöitä sekundaari- ja primääriverbien käytön välillä voivat kuitenkin olla esimerkiksi konstruktion vaikutus, tehdä-verbin informatiivisuuden puute ja primääriverbien yksinkertaisuus. Näistä tekijöistä on myös mahdollista tehdä kattavampaa lisätutkimusta
|
|---|