| Summary: | Viime vuosina Suomen yhteiskunnan sekä koululaitoksen kehityssuunta on herättänyt paljon keskustelua. Huolta ovat aiheuttaneet esimerkiksi alueellinen ja koulutuksellinen segregoituminen, laskeneet oppimistulokset sekä lasten-, nuorten- ja opettajien hyvinvointi. Tässä tutkimuksessa selvitettiin vaativan erityisen tuen erityisopettajien ja erityisluokanopettajien (N=5) kokemuksia työssään toimivista opetusmetodeista ja tunnistettiin niiden taustalta toimintaa ohjaavia oppimiskäsityksiä. Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoiduilla haastatteluilla ja aineiston analyysi toteutettiin temaattisen analyysin keinoin. Tuloksissa korostui neljä opetusmetodia: perinteinen-, monikanavainen-, merkityksellistävä- ja yksilöllisyyden huomioiva opetus. Perinteisessä opetuksessa opetusta lähestyttiin opettajalähtöisesti oppikirjojen pohjalta, kun taas monikanavaisessa opetuksessa tieto pyrittiin esittämään monessa eri muodossa. Merkityksellistävässä opetuksessa haettiin merkityksellisyyden kokemuksia liittämällä tieto esimerkiksi oppilaiden omaan kokemusmaailmaan. Yksilöllisyyden huomioivassa opetuksessa otettiin vuorostaan huomioon myös koulun ulkopuolinen maailma ja oppilaiden yksilölliset piirteet. Opetusmetodien taustalta oli tunnistettavissa neljä oppimiskäsitystä: behaviorismi, kognitivismi, konstruktivismi sekä kriittinen pedagogiikka. Opetusmetodit ja oppimiskäsitykset eivät olleet toisiaan poissulkevia kokonaisuuksia. Opetus näyttäytyikin moniulotteisena kokonaisuutena, jonka eri osa-alueilla toimivat erilaiset opetusmetodit ja oppimiskäsitykset.
|
|---|