| Yhteenveto: | Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on tuottaa suomenkielistä tietoa nuorten piiloasunnottomuuden ilmiöstä. Tavoitteena on tarkastella kirjallisuuskatsauksen keinoin millaisia piiloasunnottomien nuorten asumispolut ovat. Teoreettinen viitekehys tutkielmassa rakentuu David Claphamin asumispolun viitekehyksen ympärille. Asumispolun viitekehys ohjaa tarkastelemaa asumiselle annettua merkityksiä ja asenteita sekä kohtaamisia, jotka vaikuttavat polulla kulkemiseen.
Tutkielman katsausaineisto koostuu kahdeksasta kansainvälisestä vertaisarvioidusta sekä tieteellisestä artikkelista. Aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin aineistosta eroteltiin tutkimuskysymykseen vastaavia teemoja. Teemat käsittelevät piiloasunnottomuuden asumispolulla kulkevia nuoria, asumispolulle päätymistä sekä asumispolkujen tulevaisuutta.
Aineistosta nostettujen tulosten perusteella nuorten piiloasunnottomuus on yleisempää kuin tilastot näyttävät. Nuorten piiloasunnottomuuskokemuksiin vaikuttivat esimerkiksi seksuaalivähemmistöön kuuluminen, etninen tausta, sukupuoli, opiskelu- ja työllisyystilanne sekä ikä. Nuorten asumispolun taustalta näkyi usein stigma, mikä työnsi nuoria piiloasunnottomuuden asumispolulle. Sohvasurffaaville nuorille positiivisia kokemuksia toivat erityisesti majoittajat, jotka tarjosivat nuorille fyysisen kodin lisäksi välittämistä ja tukea. Kokonaisuudessaan asunnottomuuden torjunta vaatii kokonaisvaltaista lähestymistapaa, joka ottaa huomioon nuorten moninaiset tarpeet, rakenteelliset haasteet ja yhteiskunnalliset normit.
|
|---|