| Summary: | Fragmentation of landscapes is known to affect dispersal and survival of
different organisms. With increase in farmland, there also a need to know how
these organisms, especially butterflies adapt to this changing landscape. In
butterflies, flying is the way to disperse in the fragmented landscape, but it is
highly energy demanding. When energy is demanded for other functions, there
is a chance that there would be a trade-off towards other traits, like in this case a
possible trade-off between fecundity and flight metabolic rate. To answers these
questions, I measured flight metabolic rate (FMR) of adult meadow brown
(Maniola jurtina) butterflies, a grassland butterfly, from both intensive
agricultural landscapes and meadow landscapes closer to semi-natural
grasslands. FMR was calculated based on the CO2 produced during a 10 min
flight. Some of the females were then used to determine reproductive success by
counting the eggs laid during the given 7 days after the FMR measurements and
by the percentage of hatched caterpillars from said eggs. It was found that there
was a significant difference in the maximum metabolic rate, so the peak of the
CO2, being higher in individuals from intensive agricultural landscapes. But with
FMR (total CO2 production) there was no difference between the landscapes.
There was also a significant difference in both in the number of laid eggs and in
the hatching percentage between the two landscape types, both in the favour of
intensive agricultural landscape individuals. These results provide more
information on the possible adaptation of the intensive agricultural landscape
individuals, these females being better at dispersing and with higher
reproductive success.
Elinympäristöjen pirstoutumisen tiedetään vaikuttavan joidenkin eliöiden
levittäytymiseen ja selviytymiseen. Maatalousalueiden lisääntyessä, tarvitaan
myös enemmän tietoa siitä, miten nämä eliöt, erityisesti perhoset sopeutuvat
tähän muuttuvaan ympäristöön. Perhosilla, tässä pirstoutuneessa
maisemamosaiikissa liikkuminen tapahtuu lentämällä, mutta se on todella
energiaa kuluttava toiminta. Kun energiasta iso osa käytetään yhteen toimintoon,
on aina mahdollisuus, että se tapahtuu jonkin toisen ominaisuuden
kustannuksella, niin kuin esimerkiksi lisääntymismenestyksen ja
lentoaineenvaihdunnan välillä on esitetty tapahtuvan. Vastatakseni näihin
ongelmiin, mittasin lentoaineenvaihdunnan (FMR) aikuisilta tummahäränsilmä
(Maniola jurtina) perhosilta, jotka ovat niittyalueilla esiintyviä perhosia.
Keräsimme yksilöitä intensiivisen maatalousalueen ympäristöstä ja niittymäisen
alueen ympäristöstä. Lentometabolia arvioitiin 10 min lennon aikana tuotetusta
hiilidioksidin määrästä. Osalla naaraista myös toteutettiin
lisääntymismenestyskoe, jossa niiden 7 päivän aikana tuottamat munat laskettiin
ja näistä kuoriutuneiden toukkien kuoriutumisprosentti laskettiin. Selvisi, että
näiden kahden ympäristön yksilöiden välillä, maatalousalueen yksilöiden
maksimimetabolia (MMR) oli korkeampi kuin niittymäisten alueiden yksilöiden.
Hiilidioksidin kokonaistuotannossa, vastaavaa eroa ei havaittu. Myös munien
määrässä ja toukkien kuoriutumisprosenteissa oli tilastollisesti merkitsevä ero,
maatalousalueen yksilöt tuottivat enemmän munia ja omasivat korkeamman
kuoriutumisprosentin. Nämä tulokset kertovat meille lisää yksilöiden
mahdollisesta sopeutumisesta muuttuviin ympäristöoloihin ja siitä, miten ne
hyvin ne kykenevät liikkumaan pirstoutuneessa elinympäristössä.
|
|---|