| Summary: | Rajoittaminen on kasvatuksessa ja kasvatusympäristöissä esiintyvä haastava ja
moniulotteinen ilmiö, joka liitetään usein vaativaan erityiseen tukeen ja haastavaan
käyttäytymiseen. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää millaisia näkemyksiä ja
kokemuksia erityisluokanopettajilla on oppilaan rajoittamisesta, millaista eettistä
pohdintaa rajoittamiseen liittyy ja miten toistuva rajoittaminen vaikuttaa
erityisluokanopettajan työssä jaksamiseen.
Tutkimus toteutettiin fenomenologisena tutkimuksena. Aihetta tutkittiin
monimenetelmällisesti. Tutkimuksen ensimmäisessä osassa tutkittavat kirjoittivat
eläytymismenetelmää hyödyntäen kaksi kirjoitelmaa. Kirjoitelmien palautuksen
jälkeen aineiston toinen osa kerättiin yksilöhaastatteluina. Kirjoitelmien
analysoinnissa hyödynnettiin narratiivisia menetelmiä. Haastattelujen analyysi
toteutettiin temaattisena analyysina. Tutkimukseen osallistui seitsemän
erityisluokanopettajaa.
Tutkimuksen tulokseksi saatiin joukko erilaisia käsityksiä rajoittamisesta ja sen
keinoista. Rajoittaminen nähtiin moniulotteisena ilmiönä, jota pidettiin monin tavoin
haastavana osana opettajan työtä. Rajoittaminen koettiin myös eettisesti haastavana ja
monipuolisena ilmiönä, jolla oli selkeitä vaikutuksia opettajien työssä jaksamiseen.
Tutkimuksen keskeisiä johtopäätöksiä olivat käsitykset rajoittamisesta laajana,
monipuolisena ja eettisesti haastavana ilmiönä. Nykyinen rajoittamiskäsitys näkee
rajoittamisen ensisijaisesti fyysisenä ilmiönä, mutta tämän tutkimuksen perusteella
käsitteen laajentaminen myös verbaalisiin ja non-verbaalisiin ulottuvuuksiin olisi
tarpeen. Tutkimuksen tulosten perusteella myös rajoittamista sääteleviä normeja ja
opettajien koulutusta olisi syytä tarkastella kriittisesti.
|
|---|