| Summary: | Tämän tutkielman tavoitteena oli kuvata ja ymmärtää johtajien kokemuksia viestintäarkuudesta työssään sekä heidän tapojaan hallita sitä. Työssä oli tarkoituksena tehdä näkyväksi hierarkkista valtaa omaavien johtajien inhimillisiä kokemuksia viestintäarkuudesta ja tavoistaan hallita sitä työssään. Tämän työn tavoitteeseen pyrittiin kolmen tutkimuskysymyksen avulla: 1) Millaista viestintäarkuutta johtajat kokevat työssään? 2) Millaisia merkityksiä johtajat antavat työssään kokemalleen viestintäarkuudelle? ja 3) Millaisin tavoin johtajat hallitsevat työssään kokemaansa viestintäarkuutta. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluiden avulla. Tutkielmaa varten haastateltiin kuutta eri henkilöä, joista jokainen työskenteli johtajana edustamassaan organisaatiossa ja oli kokenut viestintäarkuutta työssään. Tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisesti teemoittelemalla. Tulokset osoittavat, että johtajat kokevat työssään viestintäarkuutta erilaisten vuorovaikutukseen liittyvien tekijöiden johdosta. Johtajien viestintäarkuuden kokemukset ilmenevät sekä psyykkisten ajatusten että fyysisten tuntemusten muodossa. Tuloksista käy ilmi, että johtajat näkevät heidän kokemuksillaan viestintäarkuudesta olevan sekä työn tulosta edistävä että sitä haastava merkitys. Tämän tutkielman tulosten perusteella johtajien kyky hallita työssään kokemaansa viestintäarkuutta on keskeinen, sillä se määrittää viestintäarkuuden kokemusten merkityksen heidän työssään. Tulosten mukaan johtajat hallitsevat työssään kokemaansa viestintäarkuutta vuorovaikutusosaamisen avulla sekä tietoisesti itseään viestintäarkuuden kokemuksilla haastamalla niitä myönteisiksi kehystämällä. Kun johtajat kykenevät hallitsemaan kokemuksiaan viestintäarkuudesta, he voivat viestintäarkuuden kokemusten ansiosta olla työssään entistä osaavampia. Näin ollen vuorovaikutusosaamisen merkitystä johtajien työssä voidaan pitää korostuneena. Johtajien kyky kehystää ja siten jakaa viestintäarkuuden kokemusten myönteistä merkitystä mahdollistaa turvallisen viestintä- ja vuorovaikutusilmapiirin muodostumisen työyhteisöissä. Tämän työn tuloksia on mahdollista soveltaa niin erilaisiin työelämän kuin myös yksityiselämän viestinnän ja -vuorovaikutuksen konteksteihin.
|
|---|