| Summary: | Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia käsityksiä varhaiskasvatuksen henkilöstöllä on vaikeasti vammaisten lasten vertaissuhteista ja niiden tukemisesta. Kiinnostuksen kohteena oli, miten henkilöstö kuvailee näitä vertaissuhteita. Tavoitteena oli myös selvittää, millaisia keinoja heillä on käytössään
näiden vertaissuhteiden tukemiseen.
Tutkimuksen toteuttamistapa on laadullinen ja tutkimusstrategiassa on
hyödynnetty fenomenografisia piirteitä. Aineisto kerättiin vuoden 2023 syksyn
ja talven aikana haastattelemalla 11 varhaiskasvatuksessa työskentelevää henkilöä. Hyödynsimme haastatteluissa puolistrukturoitua teemahaastattelua, jota varten laadittiin etukäteen haastattelurunko. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tutkimuksen tulosten mukaan vaikeasti vammaiset lapset tarvitsevat vertaissuhteita ja ne ovat heille yhtä tärkeitä kuin kaikille muillekin lapsille. Vertaissuhteita kuitenkin haastavat lasten yksilölliset ominaisuudet, kuten vamman
taso ja yhteisen kielen puuttuminen. Haasteista huolimatta vaikeasti vammaisilla
lapsilla on vertaissuhteita ja niitä tulisi olla haastateltavien mukaan sekä tyypillisesti kehittyviin lapsiin että toisiin vammaisiin. Käsitykset tukemisen helppoudesta ja haastavuudesta erosivat haastateltavien välillä, sillä osalle tukeminen oli osa arkipäivää ja osalle selvästi haastavampaa. Tästä huolimatta heillä oli paljon
samanlaisia keinoja käytössään vertaissuhteiden tukemiseen.
|
|---|