| Summary: | Metsäteollisuus on ollut Suomessa 2000-luvulla suuren kysynnän rakennemuutoksen kohteena. Sopeutuakseen tähän muutokseen metsäteollisuuden toimijat ovat sulkeneet tuotantolaitoksia mikä on puolestaan aiheuttanut joukkoirtisanomisia. Tämän Pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää, kuinka kaupungit, joissa paperi- tai sellutehdas on suljettu vuosina 2005–2016, ovat sopeutuneet sulkemisista seuranneisiin joukkoirtisa-nomisiin.
Teoreettisessa osiossa perehdytään taloudellisten sokkien suoriin ja epäsuoriin vai-kutuksiin sekä alueellisiin sopeutumismekanismeihin työn kysynnän, palkkojen jousta-vuuden sekä muuttoliikkeen näkökulmista. Lisäksi tarkastellaan, millainen rooli agglome-raatiolla ja inhimillisellä pääomalla on sokin voimakkuuteen ja siihen sopeutumiseen. Tutkielman kirjallisuusosiossa käydään läpi yhdysvaltalaisia ja eurooppalaisia tutkimuk-sia, joissa on tarkasteltu tehtaiden ja tuotantolinjojen sulusta aiheutuneita joukkoirtisa-nomisia ja sitä, miten yksilöt ja alueen talous ovat sopeutuneet näihin sokkeihin.
Tutkielman empiirisessä osiossa tarkastellaan, kuinka joukko suomalaisia kaupun-keja on sopeutunut metsäteollisuuden tuotantolaitosten lakkauttamisesta seuranneisiin irtisanomisiin. Tutkimuksessa hyödynnetään paneeliaineistoa 19 kunnasta ja tarkastelta-va ajanjakso kattaa vuodet 2000–2020. Estimoinnissa käytetään tapahtumatutkimus menetelmää (Event study) ja tarkastelussa keskitytään etenkin työttömyyden, sekä tulo- ja lähtömuuttovirtojen vaihteluihin ennen ja jälkeen joukkoirtisanomisen. Kontrollimuut-tujina malleissa ovat kaupunkien ikä- ja koulutusrakenne sekä Suomen bruttokansantuo-te. Tulosten mukaan alueellinen sopeutuminen joukkoirtisanomiseen tapahtuu työttö-myyden ja lähtömuuton yhteisvaikutuksena. Joukkoirtisanomisilla ei havaittu olevan vaikutusta alueiden tulomuuttoon.
|
|---|