| Summary: | Tämä kandidaatintutkielma sukeltaa vallankumouksen käsitehistoriallisiin syövereihin Otto Wille Kuusisen poliittisten kirjoitusten kautta. Vallankumous sanan suomalaisessa käsitehistoriallisessa kontekstissa merkitsee lähtökohtaisesti väkivaltaista vallanvaihtoa, mutta sanan määrittelyyn on liittynyt vuosisatain varrella runsasta debattia ja vaihtelua. Vallankumous on pohjimmiltaan latautunut käsite, jonka tulkinnat vaihtelevat runsaasti yli puoluerajojen. Tutkielma pyrkii avaamaan sitä, millaisia merkityksiä Otto Wille Kuusinen vallankumoukseen liittää ja sitä, ovatko Kuusisen näkemykset termistä muuttuneet tutkielman aineistojen julkaisuajankohtien välillä.
Otto Wille Kuusinen (1881–1964) oli merkittävä henkilö 1900-luvun alun suomalaisessa työväenliikkeessä ja sittemmin sekä Suomen että Neuvostoliiton kommunistisessa puolueessa. Kuusinen oli urallaan merkittävä marxismin teoreetikko, joka käsitteli myös vallankumouksen konseptia. Tutkielman aineistot ovat Otto Wille Kuusisen kynästä vuosilta 1906 ja 1918. Vuoden 1906 teksti, Anarkia ja vallankumous, esittelee kattavasti sosialidemokraattisen linssin läpi Kuusisen näkemyksiä Karl Marxin historiallisen materialismin, anarkian ja vallankumouksen suhteesta ja perehdyttää lukijan vallankumouksen historiallisiin edellytyksiin. Vuoden 1918 teksti, Suomen vallankumouksesta: Itsekritiikkiä, on Kuusisen reflektio Suomen sisällissodasta ja sitä edeltäneistä kuukausista sekä sisällissodan häviämiseen johtaneista virheistä.
Aineistojen valossa voidaan havaita, että Kuusisen vallankumouskäsitys ei edusta käsitehistoriallisesti merkittävästi eriävää kantaa vuosien 1906 ja 1918 välillä. Kuusinen suhtautuu eri tavoin muun muassa kansanvaltaisuuteen ja väkivaltaan hävityn sisällissodan jälkeen, mutta pohjimmiltaan itse vallankumous pitäytyy tiiviisti marxilaisen vallankumousteorian piirissä.
|
|---|