| Yhteenveto: | Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, missä määrin kodin matematiikkaympäristö ja lapsen matematiikan taidot ovat yhteydessä lapsen matematiikkakiinnostukseen. Lisäksi oltiin kiinnostuneita siitä, voidaanko toisen luokan matematiikan taitojen ja kodin matematiikkaympäristön avulla ennustaa matematiikkakiinnostuksen kehitystä toiselta luokalta kolmannelle. Samalla tarkasteltiin sitä, voidaanko toisen luokan matematiikkakiinnostuksen ja kodin matematiikkaympäristön avulla ennustaa matematiikan taitojen kehitystä toiselta luokalta kolmannelle. Tässä tutkimuksessa kodin matematiikkaympäristöä tarkasteltiin erikseen formaalin ja informaalin oppimisympäristön avulla.
Tutkimusaineisto koostuu vanhemmille osoitetuista kyselyistä, joista tässä tutkielmassa käytettiin ainoastaan vanhempien itsearvioita matemaattisiin tehtäviin osallistumisesta. Lisäksi aineisto koostuu lasten toisella ja kolmannella luokalla tekemien taitotestien pistemääristä sekä matematiikkaan liittyvän kiinnostuksen itsearvioinneista. Kodin matematiikkaympäristön sekä lasten matematiikan taitojen ja kiinnostuksen välistä
yhteyttä tarkasteltiin Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimien avulla. Vastattaessa toiseen ja kolmanteen tutkimuskysymykseen, käytettiin askeltavaa regressioanalyysia.
Tulokset osoittivat, että mitä paremmat matematiikan taidot lapsella oli, sitä korkeampi kiinnostus hänellä oli matematiikkaa kohtaan. Ennustettaessa kolmannen luokan matematiikan taitoja ja matematiikkakiinnostusta, havaittiin, että toisen luokan matematiikan taidot ennustivat vahvemmin kiinnostusta kuin kiinnostus taitoja. Tämän tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että toisen ja kolmannen luokan oppilaiden matemaattisten taitojen ja matematiikkakiinnostuksen kannalta kodin matematiikkaympäristöllä ei ole vahvaa merkitystä. Tämä saattaa johtua siitä, että kyseisessä iässä koululla on suurempi merkitys kiinnostuksen herättämisessä ja matematiikan taitojen kartuttamisessa.
|
|---|