| Yhteenveto: | Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan F.M. Dostojevskin teosta ”Kirjeitä kellariloukosta” venäläistä formalismia edustaneen kirjallisuustutkija Juri Tynjanovin parodian teorian valossa. Tutkielman tarkoituksena on selvittää Dostojevskin käyttämiä erilaisia parodisia keinoja teoksessaan. ”Kirjeitä kellariloukosta” on 1864 julkaistu pienoisromaani, joka usein tunnetaan satiirisena parodiana.
Teoreettisena viitekehyksenä käytetään Juri Tynjanovin parodian teoriaa, jota hän kehitti vuosien 1919–1929 välillä ja joka on esitetty hänen esseissään ”Dostoevskij i Gogol: k teorii parodii” ja ”O parodii”. Parodian ytimessä on ajatus kirjallisesta kahdesta tasosta, jotka paljastavat toistensa ristiriitaisuudet.
Analyysiosassa käsitellään Kellariloukkoa koskevia kirjoitustyylillisiä seikkoja, joita voi yhdistää Nikolai Gogoliin, sekä rinnastetaan Nikolai Chernyshevskyn didaktinen tyyli kellariloukon ideaan. Tässä apuna toimii ajatus ”gogolilaisista tyypeistä”, joita Tynjanovin mukaan Dostojevski vältti.
Analyysin tuloksina havaitaan, kuinka Dostojevski käyttää kontrastoivaa tyyliä, jossa kellariloukon hahmon monologi alkaa sotia itseään vastaan. Parodisessa tulkinnassa Dostojevski pyrkii käyttämään Gogolin toistoon perustuvaa kirjoitustekniikkaa sekä vierasperäisten sanojen käyttöä koomisena keinona. Lopuksi tarkastellaan Kellariloukkoa ”metaforisena naamiona” Tynjanovin käsitettä hyödyntäen vertailemalla Chernyshevskyn teoksen "Mitä on tehtävä?" (1863) kolmannen luvun didaktista osaa kellariloukon hahmoon.
|
|---|