| Summary: | Maisterintutkielmassani tutkin, miten aseelliseen vapaustaisteluun valmistauduttiin
Lappajärvellä ennen vuoden 1918 sisällissodan alkua. Keskeiset tutkimusteemat ovat
jääkärivärväys ja jääkärit, suojeluskuntatoiminta ja Lappajärvelle majoittunut Ratsukoulu. Kaikilla toimintamuodoilla hankittiin valmiuksia aseelliseen taisteluun.
Selvitän, miksi aktiiviset toimintamuodot saivat alkunsa, miten ne toimivat ja millaisina ne Lappajärvellä näyttäytyivät, ketkä niihin osallistuivat, minkä puolesta tai ketä vastaan toiminta suuntautui, millaisissa olosuhteissa ne vaikuttivat ja millaisen merkityksen ne saivat. Vertaan Lappajärveä yksittäisenä esimerkkinä aiheesta yleisesti tehtyihin tulkintoihin. Selvitän ihmisten ajattelua ja käsityksiä omasta tilanteestaan suhteuttamalla heidän tietoista toimintaansa vallitseviin olosuhteisiin. Tärkeimmät lähteeni ovat
suojeluskuntia ja Ratsukoulua koskeva alkuperäismateriaali, suojeluskuntakertomukset
ja jääkärien henkilötiedot. Tutkimusmetodeina ovat lähiluku, hermeneutiikka ja triangulaatio.
Tavoitteena nähtiin alun perin Suomen itsenäisyys ja viholliskuvana venäläinen
sotaväki. Sodan alkuun mennessä myös vallankumouksellisuudesta ja työväenkaarteista muodostui selvä uhka ja vihollinen. Aktiiviseen, juridisesti laittomaankin, toimintaan motivoivat ihmisten kokemat uhkakuvat, uutiset ja erilaiset huhut.
Vapaustaisteluun valmistautumiselle ja paikallistason vapaaehtoiselle järjestäytymiselle löytyi laaja kannatus. Jääkäriksi lähti 14 miestä. Suojeluskuntaan liittyi noin 140
ja Ratsukouluun noin 40 miestä. Yksityisasunnoissa majoitettiin yli 100 vierasta ratsumiestä. Ratsukoulu ja suojeluskunta harjoittelivat aseiden käyttöä julkisesti ennen sodan
alkua. Lappajärveläiset eivät jakautuneet ryhmiin toisiaan vastaan, paikallispiirteenä näkyi yhtenäisyys. Perustajina, johtajina ja merkittävimpinä ryhminä olivat talollisväestö ja virkamiehet, mutta huomattava määrä työväestöä osallistui kaikkeen toimintaan.
|
|---|