| Yhteenveto: | Tässä tunteiden ja ilmastoantropologian alueen maisterintutkielmassa tarkastelen luonto-ja kestävyystutkijoiden käsityksiä ja tuntemuksia kestävyysmurroksen edistämisen esteistä ja keinoista aikana, jolloin ilmastonmuutoksen ja luontokadon riskeistä on varoitettu kauan, mutta vaadittavat muutokset etenevät hitaasti. Haastattelin kuutta eri tieteenalojen tutkijaa, jotka ovat olleet pitkään aktiivisesti mukana myös kestävyysmurrokseen liittyviä ekologisia ja eettisiä kysymyksiä käsittelevässä yhteiskunnallisessa keskustelussa ja vuorovaikutuksessa. Analyysimenetelmänä on kvalitatiiviseen haastatteluaineistoon perustuva laadullinen sisällönanalyysi.
Haastatellut tutkijat ovat kasvaneet tehtäväänsä useimmiten emotionaalisesti vaikuttaneiden lapsuuden ja nuoruuden kokemusten ja myöhemmin akateemisessa yhteisössä vahvistuneen tiedon ja toimintamahdollisuuksien kautta. Haastatellut tiedostivat tämänhetkisen huolestuttavan kehityskulun ja kokivat sen
johdosta pelkoa, surua ja hetkellistä voimattomuutta. He kokivat myös turhautumista erityisesti poliittisen päätöksenteon hitauden ja epäjohdonmukaisuuden vuoksi. Heidän ajattelunsa ja toimintansa on
suuntautunut voimakkaasti ratkaisuihin. Heille on olennaista paloitella vaikea ongelma, tarttua siinä johonkin kulmaan ja hakea tuloksia korostetusti yhteistyön kautta konkreettiseen edistykseen keskittyen. Valikoiva, positiivisuuteen ja kulloiseenkin käsillä olevaan asiaan keskittyvä toimintatapa suojaa heitä
lamauttavilta kielteisiltä tunteilta kuten ahdistukselta samaan tapaan kuin on todettu aiemmissa tutkimuksissa tapahtuvan ilmastodenialistisessa tai -välinpitämättömässä ajattelussa. Erityisen keskeistä haastatelluille oli tunne työn merkityksellisyydestä.
Tämän työn perusteella kestävyysmurroksen ja ekologisen sivistyksen ja solidaarisuuden edistämiseksi tarvitaan yhä vahvempaa eri ihmisryhmien ajattelutapojen ja tunteiden huomioimista. Se tarkoittaa sosiaalisen median kriittistä seurantaa mm. disinformaation levittämisen ja siihen perustuvan emotionaalisen
vaikuttamisen osalta, laadukasta journalismia ja uutta ymmärrystä ja narratiivia ihmisestä osana luontoa. Sitä voidaan kertoa esimerkiksi taiteen tai populaariviihteen keinoin. Eri ihmisryhmiä on myös puhuteltava eri tavoin, jotta vaadittavat muutokset eivät muodosta uhkaa omalle identiteetille. Kielellä on keskeinen rooli. Tärkeintä olisi saavuttaa tieteeseen pohjaava ihmiskunnan kollektiivinen ymmärrys globaalista tilanteesta, jossa yhteiset arvokkaat asiat ovat uhattuina mutta joka voidaan ratkaista niin, että kaikkien planeetan asukkaiden etu turvataan.
|
|---|