| Summary: | Tämän pro gradun tarkoituksena oli selvittää, millä tavalla peruskouluikäisten fyysinen aktiivisuus on yhteydessä toiminnanohjaukseen, spesifimmin inhibitioon ja sen tason vaihteluun päivän aikana. Fyysisen aktiivisuuden yhteyttä tarkasteltiin akuuttien ja kroonisten vasteiden näkökulmasta. Toiminnanohjaus voidaan jakaa inhibitioon ja työmuistiin. Inhibitiolla tarkoitetaan kykyä kontrolloida tarkkaavaisuutta, käyttäytymistä, ajatuksia ja tunteita. Fyysiseen aktiivisuuteen sisältyy kaikki toiminta, missä energiankulutus on suurempaa kuin paikallaan oltaessa.
Tässä pro gradu tutkielmassa akuuttina vasteena toimivat edeltävän päivän aikainen fyysinen aktiivisuus (MET, istumisen katkaisu ja askeleet) sekä tutkimuspäivän aikainen fyysinen aktiivisuus (CON, HIIE, MIIE) ja kroonisena vasteena edeltävän vuoden aikainen urheilutausta. Tutkielmassa hyödynnettiin 12–14-vuotiailla tehdyn BrainPANIC-tutkimuksen aineistoa, josta analyysiin sopi 17 koehenkilöä. Inhibitiota mitattiin sovelletulla flanker-testillä, ja fyysisen
aktiivisuuden data kerättiin urheilutaustan osalta kyselylomakkeella ja tutkimuksia edeltäneiltä päiviltä kiihtyvyysantureilla. Jokainen tutkittava osallistui tutkimukseen kolmena erilaista aktiivisuutta sisältävänä päivänä ja jokaisen päivän aikana inhibitiota mitattiin neljässä aikapisteessä. Aineistoa analysoitiin määrällisin menetelmin SPSS-tilasto-ohjelmalla korrelaatioiden ja Rmanovan testin avulla.
Korrelaatiomatriisista havaittiin, että tutkimuksia edeltävän päivän MET-arvo oli tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä inhibition kongruenttien ärsykkeiden oikeisiin vastauksiin (p < 0.05). Rmanovan analyysin mukaan edeltävän vuoden aikana aktiivisemmin liikkuneet saivat enemmän oikeita vastauksia inhibitiota mittaavasta flanker-testistä. Pro gradun tulokset tukevat aikaisempia flanker-testiä hyödyntäneitä inhibitiotutkimuksia: niin akuuteilla kuin kroonisilla
fyysisen aktiivisuuden vasteilla on mahdollista tukea inhibitiota ja täten myös
toiminnanohjausta. Käytännössä esimerkiksi välituntiaktiivisuus, taukojumpat ja
koulumatkojen kulkeminen jalan tai pyöräillen ovat hyviä keinoja lisätä lasten ja nuorten päivän kokonaisaktiivisuutta, josta näyttäisi olevan hyötyä toiminnanohjaukselle seuraavanakin päivänä. Myös koululiikunnalla voidaan lisätä päivän kokonaisaktiivisuutta ja lisäksi sillä on tärkeä rooli liikuntaan kasvamisessa ja liikunnasta innostumisessa. Mitä enemmän liikuntaa saadaan osaksi lasten ja nuorten arkea, sitä paremmat ovat edellytykset niin toiminnanohjaukseen kuin muuhunkin hyvinvointiin elämän eri osa-alueilla.
|
|---|