| Summary: | Walking is one of the most important mobility skills for older adults, as it enables independent
everyday life and participation in social activities. As a person ages, many people start to
experience walking challenges, such as changes in walking speed, step length, cadence, and the
shape of the step. In addition to this, balance also deteriorates with age, as age-related activity
in the sensorimotor and neuromuscular systems makes it difficult to control static and dynamic
balance. The purpose of this master's thesis was to find out the association between walking
cadence and step length with functional balance among well-functioning older adults.
The study was carried out as a cross-sectional study from the material of the GaitAge study.
The data consisted of men (n=9) and women (n=17) aged 69–92 living in central Finland, who
could walk 1 kilometer without aid and did not have memory loss or a neurological disease.
Step length and walking cadence obtained from Vicon data when subjects walked on a flat
treadmill. Balance was evaluated with the result from the Timed Up and Go (TUG) test.
Walking cadence was not statistically significantly related to functional balance in the whole
group (p=0,851), in women (p=0,379) or in men (p=0,308). Also, step length was not
statistically significantly related to functional balance in the whole group (p=0,301), in women
(p=0,068) or in men (p=0,637).
The gait parameters used in this study did not have a statistically significant relationship to
functional balance. However, based on the available evidence from previous studies
maintaining all walking variables, including step length and walking cadence at a good level as
long as possible, contributes to better functional ability and balance preservation in older adults.
Kävely on yksi tärkeimmistä liikkumistaidoista ikääntyneillä henkilöillä, sillä se mahdollistaa
itsenäisen arjen ja osallistumisen yhteiskunnallisiin toimintoihin. Ihmisen ikääntyessä useilla
alkaa esiintyä kävelyn haasteita, kuten muutoksia kävelynopeudessa, askelpituudessa,
askeltiheydessä ja askeleen muodossa. Tämän lisäksi myös tasapaino heikkenee ikääntyessä
vääjäämättä, sillä ikään liittyvät muutokset sensomotorisessa ja neuromuskulaarisessa
järjestelmässä vaikeuttavat staattisen ja dynaamisen tasapainon kontrollointia. Tutkimuksen
tarkoituksena oli selvittää kävelyn askeltiheyden ja askelpituuden yhteyttä toiminnalliseen
tasapainoon ikääntyneillä hyväkuntoisilla henkilöillä.
Tutkimus toteutettiin poikkileikkaustutkimuksena GaitAge-tutkimuksen aineistosta. Aineisto
koostui Keski-Suomessa asuvista 69–92 vuotiaista miehistä (n=9) ja naisista (n=17), jotka
kykenivät kävelemään ilman apuvälinettä yhden kilometrin eikä heillä ollut muistin alenemaa
tai neurologista sairautta. Askelpituus ja kävelyn kadenssi saatiin Vicon-datasta tutkittavien
kävellessä tasaisella juoksumatolla. Tasapainoa arvioitiin Timed Up and Go (TUG) testin
avulla.
Kävelyn kadenssi ei ollut tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä toiminnalliseen tasapainoon
koko joukossa (p=0,851), naisilla (p=0,379) tai miehillä (p=0,308). Myöskään askelpituus ei
ollut tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä toiminnalliseen tasapainoon koko joukossa
(p=0,301), naisilla (p=0,068) tai miehillä (p=0,637).
Tässä tutkimuksessa valituilla kävelyn parametreillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä
toiminnallisen tasapainoon. Olemassa olevaan kirjallisuuteen ja tehtyihin tutkimuksiin
perustaen voidaan kuitenkin todeta, että kaikkien kävelymuuttujien, myös kävelynopeuden ja
kadenssin ylläpitäminen hyvällä tasolla mahdollisimman pitkään edesauttaa toimintakyvyn ja
tasapainon säilymistä ikääntyneillä henkilöillä.
|
|---|