| Summary: | Tämä maisterintutkielma käsittelee affektikortteja osana museotyötä ja esinetutkimusta. Affektikortit ovat SENSOMEMO-tutkimushankkeessa kehitetty työkalu, joidenka avulla voi pohtia esinesuhteita erilaisten aisti-, ja tunnekokemusten, sekä niihin liittyvien kulttuuristen merkitysten kautta. Tutkielmani on etnografinen ja sijoittuu etnologian ja antropologian alalle. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää affektikorttien kehitysprosessia, ja sitä miten ne toimivat työpajoissa. Tämän lisäksi tarkastelen, millaista tietoa ne tuottavat.
Tutkimusaineistoni koostuu kolmesta haastattelusta ja kahdesta työpajasta. Kahdessa asiantuntijahaastattelussa kysyin affektikorttien kehittäjiltä korttien kehittämisprosessista, ja kolmannessa haastattelin kahta museotyöntekijää heidän kokemuksistaan affektikorttityöpajaan osallistuneina, mutta myös museoiden kokoelmatyön asiantuntijoina. Työpajojen aineistoista ensimmäinen on videoaineisto ja toinen omat kenttämuistiinpanoni, joita analysoin. Analyysimenetelmänä käytin teemoittelua ja sovelsin Maggie MacLuren
teoriaa hankauspisteistä.
Tutkielman teoreettinen viitekehys yhdistää Margaret Wetherellin ja Sarah Ahmedin affektiteorioita. Affektit ymmärretään tässä tutkielmassa ruumiillisiksi ja aistittaviksi tunteiksi ja tuntemuksiksi, jotka kiinnittyvät esimerkiksi esineisiin liittyviin kokemuksiin ja muistoihin.
Analyysin perusteella affektikorttien avulla on mahdollista luoda tilanteita, joissa työpajoihin osallistuvat
pystyvät jakamaan esineisiin liittyviä arkisia, erityisiä ja jopa ristiriitaisia tunteita. Tämä vaatii kuitenkin aikaa, sekä jonkinlaista yhteistä ja henkilökohtaista kosketuspintaa käsiteltävään esineeseen. Affektikortit ovat menetelmä, jonka avulla on mahdollista tarkastella epämääräisenä ja vaikeasti tavoitettavana pidettäviä tiedonmuotoja kuten ruumiillista, aistimellista ja hiljaista tietoa.
|
|---|